Uskallanko avata oven?

0

Vanhusten ja kehitysvammaisten laitoshoitoa on vähennetty nopeaan tahtiin viime vuosina, taloudellisista ja inhimillisistä syistä. Mikäli trendi jatkuu, lähivuosina yhä useampi fyysisesti tai psyykkisesti huonokuntoinen asukas majailee omassa kodissaan.
Itsenäinen asuminen valtaistaa heikko-osaisia, tulee kunnalle edulliseksi ja vähentää laitostumisen riskejä. Kääntöpuolena on yksinäisyyden ja turvattomuuden tunne: sekä omaiset että asukas itse pelkäävät, miten käy, jos jotain sattuu. Aina voi ilmaantua tapaturmia ja sairaskohtauksia – tai kotiin voi eksyä joku, jolla ei olekaan ihan puhtaita jauhoja pussissa.
Vanhusten ja muiden huonokuntoisten huijaaminen on tullut ainakin lehtiotsikoiden perusteella yhdeksi yleiseksi rikollisuuden muodoksi. Rikolliset käyttävät hyväkseen asukkaiden hyväuskoisuutta, hitautta ja ruumiillista rajoittuneisuutta.
Tiistain Kunnallislehdessä yksityisyrittäjä – joka on itse liikuntarajoitteinen – kertoo tuotteista, joilla turvattomuuden tunnetta ja riskejä voi vähentää. Paljon onkin nykyteknologialla tehtävissä: hälytysrannekkeilla voi saada nopeasti apua, ja ovisilmäkamera näyttää jokaiseen asunnon huoneeseen, kuka oven takana on.
On hienoa, että näitä laitteita tehdään, ja niitä varmasti tarvitaan. Toisaalta ratkaisu on ajallemme tyypillinen: ikävät asiat ratkotaan teknisillä vimpaimilla, joita honokuntoisimmat eivät osaa käyttää, ja tuotteilla, joihin kaikilla ei ole varaa. Tekniset laitteet eivät myöskään korjaa asukkaan hyväuskoisuutta – tai sitä, että hän ei uskalla luottaa enää keneenkään.
Osa vanhuksista pelkää huijauksia niin, että ei uskalla avata ovea oikeallekaan viranomaiselle ja kavahtaa jokaista ohikulkijaa. Elämästä tulee epäluuloista ja ahdistavaa linnoittautumista suojamuurien taakse. Tällainen elämä ei edesauta henkistä jaksamista ja kotona pärjäämistä. Osa vanhuksista taas pyytää ketä tahansa ohikulkijaa vaikkapa nostamaan automaatista hänelle rahaa hänen pankkikortillaan ja -tunnuksellaan, koska vanhus ei itse näe tai osaa riittävän hyvin.
Huonokuntoisten asukkaiden turvattomuutta pitäisi saada ratkottua kaupallisten ja teknologisten tuotteiden lisäksi myös muilla tavoin. Esimerkiksi yhteisasunnot ja senioritalot antavat yhteisön turvaa. Toisaalta niiden olemassaolo on selvä viesti rikollisille, että paikalla on runsaasti houkuttelevia uhreja. Yhtä kaikki kuntien ja muiden julkisten tahojen olisi syytä pohtia asiaa ja kehitellä ideoita, jos ei asukkaiden henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi niin vähintäänkin kalliiden onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi.