– Olen käynyt täällä kymmeniä kertoja, enkä ole koskaan ennen todistanut tätä näkyä! Markus J. Rantala huudahti viime viikolla Askalan voimalan luona Paimionjoen varrella.
Kamera kaivettiin nopeasti esiin, sitten harpottiin jokiuoman ylittävälle riippusillalle.
Yleensä riippusillan alla leviää vain rutikuiva kivierämaa, mutta ei tällä kertaa. Koski kuohui mahtavalla voimallaan riippusillan ali ja vesi pärskyi.
Padosta päästetään aniharvoin vettä kulkemaan alkuperäistä koskea pitkin. Yleensä vesi ohjataan patoaltaasta 300 metriä pitkää puuputkea myöten voimalan turbiiniin ja päästetään vasta sen jälkeen jatkamaan matkaansa.
Patojen poistamista ajaa tällä hetkellä Paimionjoki vapaaksi -kansanliike, jonka puuhamiehiä Rantala on. Liike on kesäkuusta saakka kerännyt nimiä adressiin joen vapauttamiseksi, ja allekirjoituksia on kertynyt kunnioitettava määrä, yli 600.
Paimiolaiset loistavat poissaolollaan adressin allekirjoittajien joukosta.
– Haluamme koko joen vapaaksi, mutta Askala on juridisesti helpoin. Jos Askalan voimalaan rakennettaisiin lupaehtojen mukainen kalatie, sitä pitäisi tehdä 300 metrin matkalta. Se söisi voimalan tehoa niin paljon, että yhtiö kyllä ymmärtää, että on järkevämpää lopettaa voimalan toiminta ja hankkia tuloja kalastusluvista, Rantala taustoittaa.
Jos Paimionjokeen nousisi lohi, osa Lappiin suuntautuvista kotimaan matkailuvirroista saataisiin melko varmasti kääntymään lyhyemmän etäisyyden päähän: Paimioon. Tällä hetkellä lähin varteenotettava lohijoki on kaukana: Rantalan mukaan se on Simojoki Oulun ja Kemin välissä.
– Ja tämä on ainakin minusta vetovoimaisempi paikka kuin esimerkiksi Tenojoki, jossa itse käyn kalastamassa lohta, Rantala miettii.
Onko patojen purkamiselle perusteita ja miten ELY-keskus suhtautuu Paimionjoen vapautuspyrkimyksiin? Lue lisää 4.8.2015 lehdestä
