Poissa silmistä, poissa vesistöstä?

Kun omat vanhempani olivat nuoria, kodin roskapusseista päästiin eroon soutamalla selälle ja pudottamalla pussi vesistöön. Samaan vesistöön heiteltiin käytetyt patterit. Jos haluttiin perustaa tie, kasattiin tien pohjaksi vanhat autonromut ja akut. Jätevedet johdettiin – jonnekin. Ehkä ne menivät ojaan, lampeen, jokeen tai mereen. Ketään ei kiinnostanut.
Senaikaista jätteidenkäsittelyn hintaa maksetaan yhä. Olemme vasta vähitellen pääsemässä ajan tasalle siinä, että jätteistä ei voikaan huolehtia samalla tavoin kuin aikoina, kun ihmisyhdyskunnat ja vedenkulutus olivat Suomessa pieniä. Edelleen monen on vaikea ymmärtää, kuinka paljon luontoa kuormittaa se vesi, joka hulahtaa niin nopeasti viemäreistä näkymättömiin.
Vesistöt ovat herkkiä, ja jätevettä tuottavia ihmisiä kuhisee täällä Ruuhka-Suomessa kuin kulkusirkkoja.
Viemäriosuuskuntien vastustajien argumentit ovat yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta kestämättömiä. Mitä keskitetymmin jätevesistä huolehditaan, sitä varmemmin puhdistustehoa pystytään seuraamaan.
Itse asun haja-asutusalueella, ja minulla on kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä. Pitäisinkö siitä, että minun olisi pakko liittyä viemäriosuuskuntaan ja että joutuisin maksamaan siitä kymppitonnin? No en. Haluaisin ratkoa jätevesiasiat itse ja ainakin kuvitella tekeväni parempia ratkaisuja kuin kunta. Ainakaan en haluaisi yhtäkkistä rahanmenoa enkä muutoksia arkeeni ylipäätään.
Toisaalta lakeja ja asetuksia vastaan on vaikea pullikoida. Tämänhetkisten säädösten perusteella Kalevan alueen asukkaat eivät tule saamaan yleistä vapautusta viemäriosuuskuntaan liittymisestä. Saa nähdä, mitä tästä viivytystaistelusta lopulta seuraa: ottaako kunta järeitä aseita käyttöön pakottaakseen asukkaat osuuskuntaan?