Brysselissä on totuttu näkemään kaikenlaisia mielenilmauksia mutta ei aivan sellaista, mitä maanantaina nähtiin. Traktoreita, tuhansia kiukkuisia viljelijöitä, palavia heinäpaaleja ja renkaita. Rinta rinnan siellä osoittivat mieltään sekä suomalaiset että eurooppalaiset maanviljelijät, ja viesti oli, että yhä harvempi heistä pystyy enää hankkimaan elantonsa ruoan tuottamisella.
Maatalousyrittäjät kärsivät vaikeasta markkinatilanteesta ja erityisesti siitä, että vienti ei vedä Venäjälle, koska maa vastasi EU:n pakotteisiin asettamalla ulkomaisille elintarvikkeille tuontikiellon. Maatalous perää EU:lta vastuunkantoa, sillä kansainväliset ongelmat ja Ukrainan kriisin kauppapoliittiset seuraukset ovat asioita, joissa maajusseilla ei mielestään ole ollut osaa eikä arpaa.
Meiltä Suomesta lähti Brysseliin MTK:n valtuuskunnan edustus parinkymmenen hengen voimin. Suomalaiset viestittävät, että Venäjän tuontikiellosta kärsitään meillä eniten Euroopassa.
Maatalouden tilanne on entisestään pahentunut satokauden odotusten valuessa ojiin eri puolilla maata, osin myös näillä seuduilla. Moni viljelijä kantaa huolta siitä, miten hoitaa lainalyhennykset ja uuden satokauden vaatimat investoinnit, kun satokorvauksistakaan ei ole takeita.
Kaikki tämä tarkoittaa ihan konkreettisesti MTK:n mukaan sitä, että kotimainen ruokatuotanto on vaarassa loppua. Osa maatalousyrittäjistä ei pysty yrittämään enempää, jos yrittäminen kerran ei kannata.
Entä kun katsoo asiaa kuluttajan näkökulmasta? Tänä vuonna on kaupassa nähty monenlaisia – ja myös kysymyksiä herättäviä – elintarvikekaupan alennuksia. MTK:n mielestä tuottajille maksettavat markkinahinnat ovat nyt poikkeuksellisen alhaisia, eli alennukset revitään tuottajien selästä.
Kuluttajien kannalta tuotteiden hinta kaupan hyllyssä on ratkaiseva. Monessa kohden syömme edelleen EU:n kalleinta ruokaa. Kun perheissäkin senttejä venytetään, on ihan luonnollista, että osa kuluttajista kiirehtii ostoksille hinnan perässä, tuottajasta tai tuottajamaasta piittaamatta. Osa taas nauttii kovasti siitä, että voi tietää syövänsä puhdasta, kotimaista ruokaa.
Lähiruoan nimiin vannotaan siitäkin huolimatta, että se ymmärretään kalliimmaksi kuin kauempana tuotettu. Reko-torin suosio esimerkiksi täällä Paimiossa on koko ajan kasvussa. Se on konkreettisesti toimintaa, jossa raha liikkuu suoraan tuottajan ja kuluttajan kesken.
Hintatason on siis oltava oikea ja toiminnan kannattavaa. Jos todellakin on niin, että välikäsien ketju syö kannattavuuden, miksi asiaan ei puututa lainsäädännöllisin tai muilla keinoin?
