Lähiviikkoina on liikenteestä kuulunut monta ikävää uutista, jotka ovat koskeneet jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Väistämissäännöt ja liikenteen ongelmakohdat herkistivät äskettäin myös Kuntsarin lukijoita. Liikenne ylipäätään on meillä toimituksessa todettu aiheeksi, joka herättää lukijoita keskusteluun, ollaan sitten Vistantiellä tai moottoritiellä. Lähes viikottain meille tulee naseva tai vinkki jostakin liikenteessä tapahtuneesta.
Siellä me kuljemme kaikki: milloin jalan, milloin pyörällä, milloin autolla tai bussin kyydissä. Vähältä piti -tilanteita on kokenut varmaan jokainen. On koulujen aloitus- ja lopetusajat ja ”yllättävät” ensilumet ja pakkaset, sitten taas kevät ja villasukista vapautuneet kaasujalat. On ikääntyneet kuskit hitaampine reaktioineen, mopoilijat ja mopoautoilijat jarruttelijoina, juuri ajokortin saaneet kiihdyttelijöinä. Tätä listausta voisi helposti jatkaa.
Vaikka toimisit omasta mielestäsi kuinka hienosti liikenteessä, et koskaan voi olla varma siitä, miten joku muu toimii. Siksi meillä on liikennesäännöt, niiden opetus ja kontrolli, jotta sääntöjen avulla liikenne olisi kaikille turvallisempaa.
Sääntöjen kertaaminen ja päivittäminen on jokaisen tiellä liikkujan etu. Kun säännöt tunnetaan paremmin ja niitä myös noudatetaan, virheet liikenteessä vähenevät. Jos koet, että olet epävarma siitä, miten tietyissä tilanteissa pitää toimia, on omalla vastuullasi ottaa selvää.
Varovaisuusvelvoite koskee kaikkia liikenteessä kulkevia. Laki edellyttää olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Esimerkiksi risteyksissä tapahtuu samanaikaisesti monia asioita, joita kaikkia ei ehdi välttämättä havaita. Kevennä kaasujalkaa, sillä harkitsevampi vauhti antaa enemmän aikaa huomata muut ja itsellesi aikaa toimia oikein.
Malttia, sääntöjen tuntemusta, ajoneuvon hallintataidot ja riittävästi aikaa matkantekoon. Näistä tekijöistä syntyy liikenneturvallisuus.
Varovaisuuden velvoite koskee myös lapsia. Vuosi toisensa jälkeen rohkenen kummastella niitä vanhempia, jotka peräävät lapsilleen turvallista liikennettä osoitellen sormillaan muita. Totuuden nimissä lapsen tulee osaltaan olla varovainen ja opetella oikea tapa toimia liikenteessä. Lapsi tulee liikenteeseen pienenä, mutta kasvaa ja liikkuu koko ajan enemmän ja laajemmalla alueella. En väheksy sitä vaaraa, minkä varomaton autoilija voi pienelle aiheuttaa: varomaton lapsi voi olla huoleton ja äkkinäinen liikkeissään, eikä aina ole helppo tietää, mihin suuntaan hän ponnahtaa.
Vaarallisin piirre minusta liikenteessä on se, että meistä on tullut toistemme opettajia. Olemme tietävinämme niin hyvin, kuinka toisten kuuluu toimia. Ylimielinen vastakkainasettelu eri kulkumuotojen välillä on koko ajan näkyvämpää. Tätä kuvaavaa liikenteen käsimerkkikieltä olemme nähneet esimerkiksi ohitustilanteissa, pikajarrutuksissa, yllättävissä väistötilanteissa. Toisinaan mietityttää, miten paljon alhainen ärtymyskynnyskin lisää vaaratilanteita.
