Viimeiset seitsemän vuotta olemme velkaantuneet miljoona euroa tunnissa – yötä päivää. Nyt se sanottiin niin selvästi, että sen voi uskoa.
Pääministeri Juha Sipilän torstaina televisioitua puhetta on ruodittu kiihkeästi. Puhe osoitti, että Juha Sipilä – olkoon sitten puhujana vaisu ja paperista monotonisesti lukeva insinööri – on kuitenkin ymmärtänyt asemansa johtajana. Hän osasi sanoa selvästi muutamia tärkeitä asioita, kuten eritoten tämä velkaantumisvauhti. Meidän suomalaisten on aivan turha opettaa kreikkalaisia, portugalilaisia tai ketään muutakaan, kun oma soppa on näin sakea. Vauhdin on tyssättävä.
Talouden kriisitietoisuus lisääntyi tämän ”kansakunnan tilaa”-kuvaavan puheen jälkeen. Ymmärrys sitä kohtaan, että joudutaan tekemään kovia työelämäratkaisuja, todennäköisesti ei kasvanut. Meillä Suomessa on aina arvostettu ihmisiä, jotka sanovat asioita suoraan ja panevat toimeksi väistelemättä vastuutaan, ja vaikka Sipilän retoriikka ei olekaan sujuvaa, hän on uskottava. Hänelle on ollut valtakunnassa selvää tilausta, ja hän on ottanut tilan ja tahtipuikon haltuunsa.
Mielenkiintoinen seikka pääministerin puheen ympärillä näkyi jo ennen kun yleisö istahti kotisohville. Monella taholla, oppositio etunenässä, tuomitttiin huonoksi se, että pääministeri tahtoi puhua suoraan kansalaisille. Sipilä sanelee, ei keskustele, syytti oppositio.
Ja vaikka nyt jo näyttää siltä, että työmarkkinajärjestöt päätyvät neuvottelupöytiin ja pahimmat työelämään vaikuttavat lakimuutokset saattavat peruuntua, on edelleen paljon kysymysmerkkejä. Niistä yksi suurin koskee sitä, että joka päivä löytyy joku maan viisas talousoppinut, jonka mielestä ratkaisut ovat vääriä ja oikeastaan muutenkin koko talouden kokonaiskuva.
Mihin siis pitäisi uskoa? Ehkäpä Sipilä ajatteli, että nämä asiat haluan sanoa suoraan itse, enkä päästää muiden väänneltäväksi.
Sinun pitää uskoa kaikki mitä näet, puolet siitä mitä luet, mutta älä usko mitään mitä kuulet.
Viestinnässä on jo jonkin aikaa ollut monenlaisia haasteita johtuen siitä, että tieto kulkee niin monia eri väyliä, valtavan nopeasti ja sen kulkuun vaikuttaa jokainen. ”Puolueettomia” tahoja ei oikein enää löydy, ”rikkinäisiä puhelimia” senkin edestä. Viestin perillemeno on aina myös tulkintakysymys, eli vaikka tahto olisi viestiä oikeaa tietoa, voi olla, että se voidaan ymmärtää silti väärin. Kun viestin kulkuun puuttuu taho, jolla on jokin ketunhäntä kainalossaan, viesti muuntuu halutunlaiseksi. Somen tiedonkulussa viestintään liittyy nykyään nopeasti myös tiettyjä vainoharhaisuuden piirteitä ja myös syyllisten etsintää ja osoittelua. Moni jonka kuuluisi välittää tietoa, pelkää joutuvansa rajun arvostelun kohteeksi. Joku saattaa siksi jopa mieluummin piilottaa, kuin jakaa tietoa.
Meillä on vanhoja sanontoja, kuten ”tieto on valtaa” ja ”tieto lisää tuskaa”. Nykyisin voisi myös väittää, että ”tietäjällä” on valtaa ja ”tietäjä” lisää tuskaa. Tiedotusvälineen kannalta ongelmallista on, että totuus ei useinkaan ole kaunista eikä kivaa.
Tällä viikolla kaivelimme totuuden mm. niihin huhuihin, jotka koskivat tämän päivän suurmielenosoitusta ja Sauvon seurakunnan taloudenpitoa.
