Seitsemättä vuotta Peimarin liikenteelle koululaisia kuljettava Johanna Yli-alho on aina pitänyt autolla ajamisesta.
– Mieheni ajoi koulubussia ja päädyin hänen kauttaan alalle. Ennen tätä työtä olen ajanut lähetti-autoa, pulla-autoa sekä ollut satamassa ajamassa autoja laivasta ulos. Olen siis aina ollut autoilija.
Yli-alhon tavallinen työpäivä on yleensä samankaltainen.
– Työ alkaa seitsemältä aamulla, jolloin vien Paimion koululaisia kouluun. Sitten luvassa on auton siivousta ja imurointia, sillä ajamme myös vanhusten ruokakuljetuksia. Niiden jälkeen viedään taas koululaiset kotiin, minkä jälkeen taas siivotaan. Iltapäivällä kuljetan vielä Piikkiön koululaisia.
Johanna Yli-alho ajaa oppilaita kouluun aina eskarista yhdeksäsluokkalaisiin. Hänen asiakkaansa tulevat Vistan ja Jokelan kouluista sekä Piikkiön yhtenäiskoulusta.
Koulukuljettajan rooli ei ole pelkästään ajamista, vaan oppilaat tarvitsevat turvallista aikuista myös koulumatkoille.
– Kyllä niistä täytyy huolta pitää, varsinkin kun kyydissä on pieniä ekaluokkalaisia tai esikoululaisia. He turvautuvat aina läsnä olevaan aikuiseen, Yli-alho kertoo.
– Välillä pienet kyselevät, voisinko tulla leikkimään hetkeksi heille, kun äiti ei tule vielä kotiin töistä. Monesti lapset myös pyytävät apua esimerkiksi matikan läksyissä, jolloin minun on pakko sanoa, että ne on tehtävä kotona, Yli-alho nauraa.
Yli-alho on puuttunut myös joihinkin kiusaamistapauksiin.
– Olen toisinaan huomannut, että jokin asia vaivaa kyyditettävää lasta. Olen yleensä yrittänyt jututtaa häntä ja kaivella asiaa mahdollisesta kiusaamisesta. Kun lapsi on sitten kertonut tapahtuneesta, olen ilmoittanut asiasta opettajalle ja rehtorille, jotta tieto varmasti menisi perille, hän kertoo.
– Siitä tulee äidillinen olo, kun kantaa lapsista huolta. Kun näkee, että lapsella huono olo tai hän on loukannut itsensä, pitää pysähtyä ja kysyä mikä on hätänä. Jokaisen aikuisen velvollisuus on kantaa huolta pienistä kulkijoista, Yli-alho muistuttaa.
Yleensä kyyditettävien lasten kanssa on kuitenkin hauskaa.
– Lapset ovat lapsia, niin luontevia, eivätkä aina ajattele, mitä kertovat. Kestosuosikki on minun ikäni, jonka viimeisin arvaus oli 57 vuotta, vaikka oikeasti täytän seuraavaksi 47, Yli-alho nauraa.
Toisinaan jopa lapset kantavat huolta kuljettajastaan.
– Muistan kerran, kun harvaluotolaiset pienet sanoivat olleensa huolissaan, sillä he luulivat, että nökötän koko päivän autossa odottaen heitä enkä käy edes välissä syömässä.
