Nopeusrajoitusten noudattaminen ja niiden jättäminen herättää tunteita ratin takana. Edessä oleva autoilija kihnuttaa 65 kilometrin tuntivauhtia 80 alueella, vaikka kovempaakin saisi mennä. Ahdistuneisuus kasvaa autossani ja tekisi mieli ajaa ohi. Toisen auton perässä ajaminen ei ole kovin rattoisaa, kun edessä häämöttää vapaa tie. Oikeaoppisesti jätän hieman turvaväliä edessä olevaan autoon, mutta kuinka ollakkaan, nopea neljää rengasta logossaan kantava auto sujahtaa väliimme, ja jäänkin jonon kolmanneksi.
Letkassa ajaminen on vielä ärsyttävämpää, kuin hitaan auton takana oleminen. Kun edessä ajavien autojen eteen kääntyy P-paikalta vielä pitkä rekka, menetän hermoni lopullisesti. Teen italialaistyyppisiä käsimerkkejä, jotta urheiluauton kuski edessäni varmasti ymmärtäisi tuohtumukseni. Nyt jonon ohittaminen on lähes mahdotonta ja saan tyytyä odottamaan sen purkaantumista.
Arvostan kuljettajia, jotka osaavat liikenteen etiketin. Juuri tänä aamuna työmatkalla kohtasin erittäin kohteliaan kuljettajan, joka näytti minulle, kun ohittaminen oli turvallista. Hän vilkutti oikealle, merkkinä, että reitti on selvä. Ohitin hänet oitis ja kiitin näyttämällä vilkkua takaisin. Näistä autoilijoista pidän ja he tekevät liikenteessä olemisesta sujuvampaa. Vaikka itse ei haluaisi noudattaa tiettyä nopeutta, voi muut päästää ohi ja vihjaista, kun reitti on selvä ohitukselle. Kiitosta annan myös traktorikuskeille, jotka pitkän autoletkan luotuaan pysähtyvät välillä bussipysäkille ja päästävät jonon jatkamaan matkaa. Näin säästytään vaarallisilta ohituksilta, joihin itsekin kiihdyspäissäni syyllistyn.
Töötin painamisessa me suomalaiset olemme kuitenkin maltillisia – ja hyvä niin. Etelä-Euroopan maissa kyseinen kapistus toimii autoilijoiden kommunikoinnissa huomattavasti aktiivisemmin. Suomessa tööttiä käytetään lähinnä silloin, kun halutaan huomauttaa toista liikennesikailusta, tai liikennevaloihin nukahtamisesta. Vaalikaamme positiivista käyttäytymistä liikenteessä jatkossakin!
