Vierailin viime viikolla Vistan koululla, jossa kirjailijapersoona Ville Hytönen puhui yläkoululaisille. Käynti oli ravisteleva.
Kirjoittaessani artikkelia Kunnallislehteen harkitsin hetken, uskaltaisinko laittaa pääotsikoksi ”Seksiä, päihteitä ja väkivaltaa”. En uskaltanut. Liian monella menisi pöytäliinat ja paidat pilalle, kun aamukahvia olisi yskitty pitkin poikin.
Nykyään ihmisiä painostetaan lukemaan kirjoja. Lukemisesta on tehty kansalaisvelvollisuus, ja ihminen on hiukan huono ihminen, jos hän ei lue. Ongelmana on, että syyllistäminen puhuttelee lähinnä tunnollisia ja ahkeria ihmisiä – jotka jo valmiiksi lukevat paljon. Toisaalta nykymaailman hektisyydessä ja audiovisuaalisen kybermateriaalin yltäkylläisyydessä vaaditaan pientä potkaisua, jotta katse pysähtyisi joskus kirjallisuuteenkin.
Kirjojen lukemiseen kannattaa suhtautua kuin liikuntaan. Liikunnasta saa nautintoa, sen avulla pysyy terveenä, ja joskus pitää hiukan nipistellä itseä, jotta saisimme aikaiseksi lähteä lenkille tai harkkareihin. Se, jaksammeko liikkua, on myös ratkaisevasti kiinni siitä, olemmeko löytäneet itsellemme oikean lajin.
Ihminen, joka vierastaa jalkapallon ja muiden kontaktilajien räminää tai kiikkumista luistinten päällä, voi nauttia täysin sydämin suunnistamisen yksinäisyydestä tai tanssista. Yhdet tykkäävät kuntosaleista, toiset joogasta, kolmannet pitkistä kävelylenkeistä. Toiset innostuvat kilpailemisesta ja mittaustuloksista, toiset päinvastoin. Jos kirjojen lukeminen ei innosta, kyse on vain siitä, että sopiva laji ei vielä ole löytynyt.
Hyviä kirjoja löytää yrittämällä ja erehtymällä, kyselemällä kiinnostavilta ihmisiltä, mitä he lukevat, ja pitämällä korvat ja silmät auki. Kirjaa ei tarvitse myöskään lukea kiltisti alusta loppuun, vaan hätähousu, jolla on muutenkin monta rautaa tulessa, voi selata kirjansa tehokkaasti ja nauttia siitä silti.
Ville Hytösen ammatinvalinta varmistui peruskoulussa yhdeksännellä luokalla, kun hän rekisteröi, miten anarkistisia runot voivat olla – miten ne voivat sisältää esimerkiksi seksiä, päihteitä ja väkivaltaa.
Itse olen parin viime vuoden aikana löytänyt kolme kirjailijaa, jotka antoivat uuden elämyksen siitä, kuinka paljon lukeminen voi virkistää. Ensin löytyi George R. R. Martin, johon törmäsin katsottuani hänen kirjasarjojensa pohjalta tehtyä Game of Thrones -sarjaa. Diana Wynne Jones löytyi, kun lapseni luki hänen romaaniaan koulussa ja innostui. Googlaamalla huomasin, että Jones on osa kirjallista piiriä, johon kuuluu myös Neil Gaiman. Juuri nyt itselläni on repussa Gaimanin romaani, jota kävin salaa ahmimassa lounastauolla ja jonka avulla harmaa marraskuinen arkiviikko muuttui yhtäkkiä salaperäiseksi ja kiehtovaksi.
Kun joululoma alkaa, lomasta kannattaa ottaa kaikki irti hyvän kirjan parissa. Ehkä tänä jouluna löytyy se laji, joka saa sukat pyörimään jaloissa.
