Kohu Paimion teurastamosta on vähitellen laantunut. Viranomaistyö on alkanut. Poliisi ja Evira käyvät läpi Ylen MOT-ohjelmassa julkaisemia, aktivistien salaa kuvaamia epäkohtia.
Paimio on pieni paikkakunta. Teurastamon työntekijät ja johto ovat todennäköisesti eläneet viimeiset pari viikkoa tukalissa tunnelmissa. Toisaalta teurastamo toimii alalla, joka jo lähtökohtaisesti herättää voimakkaita tunteita ja jossa aktivistien murtautuminen sisään on ollut odotettavissa.
Useimpien nykyihmisten suhtautuminen eläinten kuolemaan on vieraantunut. Näemme raakaa lihaa lähinnä vakuumipakkauksissa. Vaikka teurastuksessa olisi noudatettu kaikkia eettisiä ohjeistuksia, sen näkeminen saa monille jalat veteliksi. Näin siitä huolimatta, että lihan syöminen sinällään on luonnollista ja luonnon mukaista.
Maapallon historian aikana kasvissyöjät olisivat kalunneet Telluksen asuinkelvottomaksi ilman petoja ja lihansyöjiä. Tunnereaktiomme taustalla lienee se, että olemme geneettisesti paitsi saalistajia myös saalistettuja: on tarkoituksenmukaista, että kuolema kavahduttaa.
Eri asia on se, että meitä ihmisiä kuhisee maapallolla yli seitsemän miljardia ja ahmimme tällä hetkellä lihaa huomattavasti enemmän kuin maapallon varat kestävät. Meidän ruokkimiseksemme ei riitä, että jokainen syömämme eläin saa kulkea vapaasti luonnon helmassa ja päättää päivänsä vasta metsästäjän luotiin. Tarvitsemme muita proteiininlähteitä kuin liha. Tarvitsemme myös teollista lihantuotantoa – sekä samalla tarkkoja säädöksiä, miten tehotuotanto pidetään eläimen kannalta mahdollisimman kivuttomana ja stressaamattomana.
Viranomaisten sekä yritysten omavalvonnan täytyy toimia, jotta sähköpiiskaa ei käytettäisi turhaan, isotkin eläimet taintuisivat kunnolla ja verenlasku aloitettaisiin ajoissa. Se, että aktivistit ovat saaneet nauhalle epäkohtia, paljastaa, että jossain kohtaa tämä valvonta on pettänyt pahasti. Toisaalta sitä ei voi kieltää, etteikö teurastamoihin murtautuminen ja salaa kuvaaminen olisi rikos.
”Luonnonsuojelu- ja ympäristöyhdistysten helmasyntinä on poikkeuksellisen aggressiivinen viestintätyyli, josta niin Kaarinassa kuin Paimiossa on saatu näytteitä”, kirjoitin Kunnallislehden pääkirjoituksessa viime huhtikuussa. Samaan hengenvetoon totesin: ”Mikäli ympäristöasioiden eteen olisi aina toimittu vain hillitysti, luonnonsuojelu olisi koko maailmassa täysin lapsenkengissä.”
