On mahdollista – tosin ei varmaa – että valtakuntaan kyhätty sote-rakennelma synnyttää oikeasti säästöjä ja parantaa palvelutasoa. Mikäli niin sanottu kestävyysvaje todellakin alenee, saattaa ratkaisu olla jopa varsin hyvä. Ainakin verrattuna Sipilä-Stubb-Soini -troikan aikaisempiin edesottamuksiin.
Kysehän ei ole sote- tai itsehallintoalueiden lukumäärästä, vaan siitä, että huomattava osa hallintoa ja rahoitusta pannaan Suomessa kokonaan uusiksi. Kunnat eivät vuoden 2018 jälkeen enää rahoita kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluja. Tulevat itsehallintoalueet ottavat kontolleen sosiaali- ja terveydenhuollon koko omaisuuden ja henkilöstön.
Eikä siinä vielä kaikki. Maakuntajaon pohjalta muodostettavat itsehallintoalueet hamuavat piiriinsä myös pelastustoimen, maakuntien liittojen tehtävät ja huomattavan osan ELY-keskusten nykyisistä tehtävistä.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen kertoi maanantaina, että nykyiset ELY-keskukset saattavat hävitä kokonaankin, mutta ”varmaa se ei vielä ole”. Aika ison luokan kysymyksiä roikkuu siis vielä ilmassa.
Mahdollisesti sote-myllerryksessä katoavat myös lääninhallitukset, kunhan ensin keksitään jotain kivaa niitten tilalle.
Toisaalta ei voi moittia sitä, että pian Suomesta katoaa kymmenittäin kuntayhtymiä ja samalla muutama tuhat luottamushenkilöä, jotka ovat sinnikkäästi tappaneet aikaansa kuntayhtymien hallituksissa ja valtuustoissa. Ja tuskin kovin monelle tulee maakuntavaltuustoja ja -hallituksiakaan ikävä.
Maanantaina vakuuteltiin, että esikoissairaanhoidon päivystykset jatkuvat kaikissa maakunnissa, ainakin suppealla mallilla. Potilasturvallisuus ei siis tule uhatuksi. Sairauskohtauksen saaneita ei kuljeteta satoja kilometrejä maakunnasta toiseen.
Moni kolumnisti ja bloggaaja on pyrkinyt ampumaan sote-uudistuksen alas heti nousulennosta, rennolla lonkkalaukauksella. Osumia on tullut, mutta myös huteja. Vaikka sote-rungossa on paljon isoja kysymysmerkkejä ja myös vakavia puutteita, se tuskin ajaa Suomea perikatoon tai tuhoaa paikallistason demokratiaa.
Äkkiseltään hankalasti hahmotettava kohta sotessa ja siihen liittyvässä aluelinjauksessa on ”asiakkaan valinnanvapaus”. Mitä se tarkoittaa? Saako lääkäripalveluja valita jatkossa kuin jäätelöpalloja kioskilta, päiväkohtaisella fiiliksellä?
Kaunis ajatus, mutta eiköhän jokainen valitse juuri sen toimijan, joka on joko lähin tai yleisen käsityksen mukaan paras. Oli kyseessä sitten julkinen, yksityinen tai kolmas sektori. Sitä paitsi laadullisia erojahan ei pitäisi enää jatkossa juurikaan olla.
