Tunnelmat ovat jotenkin harmaat. Ihmiset ovat vaisuja. Kovaääninen rutina voi saada alkunsa ihan yllättäen. Pakolaisuus herättää voimakkaita tuntemuksia. Aiemmin kansainvälisyys oli positiivista, nyt siihen liitetään kielteisiä mielikuvia.
Muun muassa tällaisia ajatuksia on tämä syksy synnyttänyt. Viimeksi jäimme toimituksen palaverissa miettimään ihan konkreettisesti sitä, että olisiko jouluvaloja ja -koristeluja laitettu esille nyt jotenkin vähemmän kuin aiempina vuosina ja mistä se kertoo.
Onko synkkyys vain vuodenaikaan liittyvää vai onko tämä jotain syvempää synkkyyttä? Henkisestä taantumasta ovat tainneet puhua jo tutkijatkin.
Taivas putoaa niskaan?
Parin viime viikon aikana on julkistettu erilaisia tutkimuksia siitä, mitkä asiat mietityttävät tai jopa huolestuttavat ihmisiä. Yhtenevää niissäkin on viesti siitä, että huoli kuuluu yhä useamman suomalaisen arkeen. Huolta on toimeentulosta, omasta ja koko maan selviämisestä, terveydestä, palveluista. Tulevaisuuden epävarmuus kaivelee.
Mitä voi edes suunnitella?
On totta, että työttömyys ja talouden taantuma koskettaa yhä useampaa ellei omakohtaisesti niin jonkun läheisen kautta. Työttömien määrä on laskijasta riippuen 350 000 tai jopa 450 000. Talouden tiukkuudesta puhutaan todella paljon, samoin työelämää uhkaavista muutoksista. Työn arvostuksesta, toimeentulon rajoista. Monet miettivät säästämistä ja varautumista, vähentävät kulutusta tai opiskelevat, ettei se ”taivas putoaisi”.
Yli viisikymppiset ovat pessimistisimpiä. Monet ikäihmiset oikeinkin ja se myös vaikuttaa nuorempaan polveen. Tulee tietenkin mieleen, että mitä se vaikuttaa, jos vanhemmat ja isovanhemmat ovat kovin pessimistisiä tulevaisuuden suhteen. Mitä miettii nuorempi polvi, ja lapset? Mustaammeko me jo lasten ja nuortenkin mieltä?
Huoli on väkisinkin osa ihmisen arkea, mutta sen osuus ei tokikaan saisi olla määräävä. Negatiivisuus ruokkii itseään. Huolen harmitus kuormittaa itsesi lisäksi muitakin.
Me täällä lämpimissä asunnoissa, pitävien kattojen alla elämme silti edelleen niin paljon paremmin kuin suurin osa maapallon ihmisistä. Kenenkään yksittäisen toimeentulosta ei kukaan voi väittää mitään, mutta ehkä toisinaan pitää ottaa etäisyyttä ja katsoa kokonaisuutta. Edelleen ympärillämme on suhteellisen hyvä yhteiskunta ja turvallinen kotimaa. Se on enemmän kuin isolla osalla muita.
