Sekä kuntien että valtion johdossa on viime vuosina jaettu niukkuutta. Rahaa on vähän, alijäämää kertyy miljoonakaupalla, julkisrahoitteisia palveluita on karsittava. Samaa jargonia on toistettu vuodesta toiseen, mutta kuluvana syksynä äänensävyyn on tullut selvä muutos.
Säästäminen, talouden sopeuttaminen ja kipeät päätökset ovat yhtäkkiä saaneet suuren enemmistön taakseen. Valtionhallinnon rajut toimet ovat havahduttaneet paikallistason päättäjätkin huomaamaan, että perustavanlaatuisia muutoksia on tehtävä. Äänensävy on vakava ja tosissaan. On luovuttava vähästäkin.
Vaikka säästämisen tärkeydestä ollaan yhtä mieltä, erimielisyyttä syntyy yksittäisistä säästökohteista. Esimerkiksi lapsiperheiden näkökulmasta Paimiolisä olisi voitu jättää Paimiossa koskemattomaksi, ja sen sijaan olisi voitu kajota yksityisteiden avustuksiin. Kun niitä lähdettiin rokottamaan, älähti toinen taho: näitä, kaikkien käyttämiä teitä ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Ei niihin voi koskea. Lopputuloksena virkamiehet ja päättäjät joko purevat hampaat yhteen ja kestävät kovaäänistä kritiikkiä, tai sitten leikataan sieltä, missä kukaan ei osaa valittaa tarpeeksi äänekkäästi.
Ne lukijat, jotka seuraavat säännöllisesti tiedotusvälineitä, ovat tänä syksynä pyöritelleet päätään. Valtionhallinnon päättäjistä on tullut mediassa yhä käsittämättömämpi kuva. Päätökset vaikuttavat irrationaalisilta. Voi toki olla, että hallituksen päätökset ovat objektiiviselta kannalta pähkähulluja – todennäköisesti kyse on kuitenkin muusta.
Keskeiset päätökset ja niiden taustatyö tehdään sekä kunnissa että valtionhallinnossa siellä, minne media ei pääse. Sen sijaan media on paikalla siellä, missä oppositio tekee kaikkensa käyttääkseen vielä viimeisen olemattoman mahdollisuutensa ja mustamaalaa tehdyt päätökset. Päättäjien enemmistöllä ei tällöin enää ole motivaatiota paasata ratkaisujensa puolesta, sillä he tietävät, että ratkaisu on jo varma. Lopputuloksena median kautta välittyy lukijoille liian usein vinoutunut, räksytyksen värittämä kuva päätöksenteosta.
Ryöpytysten keskellä on hyvä muistaa, että suuri osa päättäjistä ja julkisten organisaatioiden johtajista on päteviä ja osaavia ja tekee ikävät ratkaisunsa parhaan tarjolla olevan tiedon nojalla. Toisaalta historian aikana on tehty mitä käsittämättömimpiä ja lyhytnäköisimpiä ratkaisuja. Sekä virkamiesten, luottamusmiesten että tiedotusvälineiden intresseissä on puuttua tällaisiin päätöksiin mahdollisimman nopeasti ja ärhäkästi.
Avainasemassa on se paras tarjolla oleva tieto, joka päättäjillä on käytettävissään. Jos koet, että sinun oikeuksiasi poljetaan, näe vaivaa sen eteen, että edustamasi ryhmän tilanne tulee laajalle yleisölle tiedoksi.
