Eläkeläinen Sauvosta kirjoittaa mielipidepalstalla arjestaan, tuskailee kun pitää selvitä niin tiukin euroin. Se kolahtaa varmaan meihin moneen. Eipä tuo ihan oikealta kuulosta, että ikäihminen joutuu suremaan pärjäämistään.
Toisaalla lapsiperhe laskee, että pitääkö hankkia lapsille vakuutukset ihan vaan siksi, että pääsee nopeasti hakemaan korvatulehdukseen avun yksityiseltä lääkäriltä. Kun ei työelämäkään jousta ihan niin ja näin, että voi odotella takaisinsoitot sun muut. Monet eivät voi edes harkita hintavia vakuutuksia.
Työpaikoilla kiristetään tahtia ja moni kokee, ettei edes puolikuntoisena voi olla poissa töistä. Kehtaako mennä työterveyteen, jos on jo useamman kerran joutunut vuoden sisällä käymään.
Soteuudistuksen tavoitteeksi on asetettu mm. se, että kansalaisille pitää järjestää alueellisesti tasa-arvoiset ja kattavat terveyspalvelut. Palvelut pitää järjestää tehokkaammin, lähellä ja kustannustehokkaasti. Mielellään pitkässä juoksussa niin, että nykynuoretkin saavat pidettyä maan talouden pystyssä.
Sipilän hallituksen linjausten pohjalta seudulle rakennetaan maakuntapohjaista itsehallintoaluetta, ja rahavalta siirtyy ainakin merkittävässä määrin valtiolle. Selkeitä linjauksia ei vielä ole sen suhteen, tuleeko alueille jonkinlainen verotusoikeus ja jos, niin millainen.
Tuttu sana ”hallintohimmeli” on väkisinkin huulilla.
Kyllä kuntia tässä valmistelutyössä kuullaan, ja kuntapoliitikot ja virkamiehet tietenkin kantansa antavatkin. Paimiokin on nostamassa esille juurikin lähipalvelujen ja mm. ennaltaehkäisevän terveydenhuollon arvoa ja merkitystä. Mutta valitettavasti tässä hallinnon rakentamisessa on uhkansa, ja tuttu sana ”hallintohimmeli” nousee väkisinkin huulille.
Kuka oikeasti miettii meitä, jotka niitä palveluja käytämme. Miten meille ne palvelut järjestetään, missä ne järjestetään ja kuinka helposti niitä saadaan. Ettei nyt vaan mietitä taas enemmän rakenteita?
