Yhteen kasvaneet männyt ovat yksi Paimion luontopolun luonnonihmeistä.
Paimion luontopolun neljän kilometrin mittaisen lenkin varrelle mahtuu sekä luonnonihmeitä että kiehtovaa historiaa turpeen nostosta ja kivitöistä. Lähtöpaikalla, vanhassa konehuoneessa, on sympaattinen Suo, piuha ja turve -näyttely, jossa esitellään aihetta kuvin ja pienoismallein.
Luontopolku kulkee läpi monipuolisten suomaisemien ja laajojen kallioalueiden. Polun luonnonnähtävyyksiin kuuluvat puuerikoisuudet kääpiökuusi sekä yhteen kasvaneet, portin muodostavat, männyt. Uskomusten mukaan portin läpi kävely tuo terveyttä ja parantaa mieskuntoa. Reitillä kulkijan on mahdollista nähdä myös suurista lohkareista muodostunut pirunpelto sekä sen vieressä oleva vanha kivilouhos.
Reitin puolivälissä kohoaa korkea näkötorni, josta avautuu maisema yli metsäisen Paimion. Tornin juurella on nuotiopaikka. Kallion laella vallitsee erämainen tunnelma, kelon latvasta saattaa korppikin korahtaa tervehdyksensä evästauolle hiljentyneelle kulkijalle. Reitin vaativimmissa osissa on apuköysiä ja pitkospuita.
Lähtöpaikka: Luontopoluntie, Paimio
Luontopolun näkötornista näkee kauas, tosin maisemat ovat enimmäkseen metsää.
MAAKUNNAN LÄHIRETKEILYHELMIÄ
Retkeily. Mikä mahtava tapa rentoutua ja viettää lomaa. Kelien ja olosuhteiden salliessa retken voi taittaa jalkapatikalla, lumikengillä tarpoen tai suksilla sivakoiden. Pienten ponnistelujen jälkeen nuotion räiskeessä tirisevä makkara ja iloisesti pirskahteleva nokipannu nollaavat mielen ja lataavat akut.
Talviloman vietto ei vaadi aina suuria sijoituksia. Varsinais-Suomesta löytyy joukko huimia retkikohteita, joissa seikkaillaan korkealla sykkeellä ja pienellä budjetilla. Kokosimme yhteen muutamia maakunnan helmiä.
Samoile Savojärven ympäri
Runsaanlumen aikaan Kurjenrahkan soihin voi tutustua hiihtäen tai lumikenkäillen.
Kurjenrahkan kansallispuisto tarjoaa varsinaissuomalaisille saman kuin Nuuksio uusimaalaisille, päivämatkan päässä olevan pienoiserämaan, tasokkaine opasteineen, rakenteineen ja palveluineen. Kätevimmin puiston luontoon ja maisemiin pääsee tutustumalla 6 kilometrin mittaisella Savojärven kierroksella.
Reitin varrelta löytyy Kuhankuonon historiallinen kahdeksan kunnan rajakivi sekä kansalaissodan muistokivi, joka pystytettiin Ahti Jalosen muistolle. Nuotiopaikat sijaitsevat Kurjenpesän luontotuvan pihassa ja Rantapihalla. Kurjenrahkan luontoon on mahdollisuus tutustua kävellen, hiihtäen tai lumikenkäillen.
Lähtöpaikka: Kuhankuonontie, Pöytyä
Kurjenrahka on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue.
Kiipeä Kullanvuorelle
Parhaimmillaan jo pelkkä halkojen hakkaus ja nuotion sytytys ovat irtiottoja arjesta.
Jylhä, 70,9 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Kullanvuori on Ruskon kunnan eteläosan korkein kohta. Laajat kallioalueet ja jyrkänteillä sinnittelevät kelopuut luovat seudulle erämaisen tunnelman. Vuoren korkeimmalla kohdalla on vanha näkötorni, josta avautuu laajat näkymät yli varsinaissuomalaisten metsämaisemien.
Vuoren muita nähtävyyksiä ovat kalliohalkeama paimenen hauta, Mustapata niminen hiidenkirnu, lohkareinen muinaisranta sekä pieni kalliolähde. Kukkulan laella on viihtyisä laavu, joka sopii vaikka yöpymiseen.
Lähtöpaikat: Kerttulan liikuntakeskus (Kisakatu 3, Raisio) ja Ruskon hiihtokeskus (Hujalantie, Rusko).
Hyvä nokipannu voittaa parhaatkin kahvinkeittimet, ainakin tunnelmallaan.
Menneisyyden jäljillä Piikkiön Linnavuorella
Korkealta ja vähä puiselta linnavuorelta avautuu henkeäsalpaavat näkymät.
Piikkiössä sijaitseva Pohtionvuori on Kaarinan korkein kohta. Kukkulan laella, 79 metriä merenpinnan yläpuolella, sijaitsee Piikkiön suurin hiidenkiuas – pronssikaudelta peräisin oleva muinaishauta. Linnavuoren ulkoilualueella kulkee reilun neljän kilometrin mittainen rengaspolku.
Reitin kohokohta on mykistävä Huttalan linnavuori, jonka huipulta avautuu näkymä yli Piikkiön taajaman, Piikkiönlahdelle, Kuusistoon ja Turkuun saakka. Linnavuorella on ollut toimintaa jo rautakaudella, yli 1000 vuotta sitten. Linnavuoren ja Pohtionvuoren välisellä kallioalueella sijaitsee pieni laavu. Kelien salliessa alueella kulkee myös hiihtolatu.
Lähtöpaikka: Kehityksen kerhotalo (Lystiläntie 21, Piikkiö)
Avotulella grillattu makkara kruunaa talvisen retkipäiviän.
Jutun kirjoittaja ja kuvaaja Tuomo Kesäläinen on kirjoittanut useita kirjoja Suomen luolista ja rotkoista.
Suomen luolat -kirja ilmestyi viime vuonna. Kesäläisen lisäksi kirjan tekijöitä ovat Aimo Kejonen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti ja Veli-Pekka Salonen.
Kesäläinen on kirjoittanut Suomen rotkot -kirjan Aimo Kejosen kanssa vuonna 2014.
Kesäläisen oma Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin -kirja syntyi vuonna 2011.
Hän pitää myös Luolamies-nimistä blogia
