Suljetaan silmät. Palataan ajassa taaksepäin, yli vuosikymmenten. Pysähdytään sadan vuoden päähän, siihen aikaan, jolloin ensimmäiset Kunnallislehdet tulivat painosta: vuoteen 1916.
Mitä näkee historiallisiin teemoihin uponnut kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme? Millaista Paimiossa silloin oli?
– Lehti syntyy todella myrskyisessä vaiheessa. Aika on järkyttävää, miettii Hurme.
– Suomi on ajautumassa sisällissotaan, joka on ensimmäisen maailmansodan jälkikaikuja ja osa Venäjän ja Saksan välistä ristiriitaa. Yhteiskunta on kahtiajakoinen, jota maailmansota kärjistää. Köyhät köyhtyvät entisestään, äärivasemmisto on syntymässä.
Paimio on kuitenkin suotuisa kolkka elää. Hyvät peltomaat antavat voimaa.
– Kukaan ei voi aavistaa, että, että Venäjällä syntyy pian vallankumous. Se tulee ihan nurkan takaa. Paimiolaiset olettavat kuolevansa Venäjän autonomisessa suuriruhtinaskunnassa.
Emämaa on venäläistänyt Suomea kovilla otteilla vuodesta 1905, mutta vuonna 1916 Venäjän ote on jo löystynyt.
– Kunhan sota loppuu, mikäs tässä olisi elellä. Todennäköisesti kukaan ei osaa aavistaa, että Paimiossakin taisteltaisiin verisesti.
Hurmeen isä tulisi syntymään pian Turussa, vuonna 1919. Hänen perheestään osa on päätymässä valkoisten puolelle, osa punaisten.
– Meidän valokuvakansiosta punaisten sukulaisten naamat oli sutattu, Hurme kertoo.
Miten käy Paimion maisemille?
Silmät laitetaan uudelleen kiinni. Lähdetään pois menneistä ajoista, tullaan nykyhetkeen, jatketaan vielä eteenpäin. Pysähdytään sadan vuoden päähän, vuoteen 2116.
– Ilmastonmuutos on liipaisimella, Hurme kertoo.
– Positiivisessa skenaariossa sitä pystytään kuitenkin jo hallitsemaan. Riitaisalla planeetallamme on sadan vuoden kuluttua yhteinen ongelma, ja yhteistyöalttius on kasvanut. Kamppailu ongelmien kanssa on jalostanut ihmiskuntaa, luonut talvisodan henkeä koko maapallolle.
Paimiossa ei enää ole talvisin lunta. Lokakuusta maaliskuuhun paikkakunnalla on hyvin pimeää. Sään ääri-ilmiöitä ja myrskyjä on paljon.
Paimiossa etätyö ja teknologia mahdollistavat sen, että Paimio on säilyttänyt maaseutu-ilmeensä.
– Toivon, että tulevaisuus ei tarkoita yhä isompia kivikasoja ja asvalttialueita. Kunpa sadan vuoden päästä Paimion ilmeenä olisi edelleen vanha merenpohja ja sekametsät ja keskusta näyttäisi yhä kirkonkylältä.
Merenpinta on noussut ilmastonmuutoksen myötä.
– Rantaviiva on 5 kilometriä lähempänä kuin nyt. Se on tullut lähelle Paimion terveyskeskusta, Hurme kommentoi.
Lue artikkeli Juha Hurmeesta Kunnallislehden juhlalehdestä 29.4.2016
