Paimiolainen Pauliina Salonius ohjaa tänä kesänä Zorron Ruskon kesäteatteriin, Mooseksen perinnön Salon Teatteriin ja näyttelee pääosaa Niskavuoren Heta -näytelmässä Paimion kesäteatterissa. Ohjaaminen on työtä, mutta näytteleminen on harrastus, kertoo Salonius. Viimeksi hänet on nähty lavalla Salossa kolme vuotta sitten. Se tapahtui yllättäen, sillä Saloniuksen ohjaaman näytelmän yksi päähenkilö sairastui äkillisesti ensi-illan jälkeen. Ohjaaja nousi lavalle paikkaamaan loput esitykset tärkeässä roolissa.
Miten on mahdollista tehdä kolmea kesäteatteria yhden kesän aikana?
– Kiireinen kesä on tulossa. Monet ystävät ovat kysyneet, että olenko hullu tai miten aion selvitä tästä. Mutta olen onneksi pystynyt aikatauluttamaan kaiken jo hyvissä ajoin. Näytelmien näyttämötreenit ovat alkaneet tammikuussa. Ruskon ja Salon roolitukset tein jo viime syksynä, naurahtaa Pauliina Salonius.
Onko ollut päiviä, jolloin olisi treenattu kaikkia kolmea näytelmää?
– Ei onneksi ole ollut, mutta on ollut päiviä, jolloin on harjoiteltu kahta näytelmää.
Miten aikatauluttaminen on onnistunut?
– Zorron ja Mooseksen perinnön aikataulut olivat jo minulla valmiina, mutta odottelin vielä tietoa Hetan roolituksesta. Kun se sitten valmistui, niin jouduin vähän muokkaamaan muiden aikatauluja. Onneksi en ollut niitä vielä julkistanut.
– Tärkeintä on, että kaikki kolme näytelmää ovat eri aikoina ensi-illassa.
Vieläkö kesänäytelmiä voisi olla lisää vai menetkö jo äärirajoilla?
– Mennään äärirajoilla, ei tämä ole minun kesälleni tyypillistä. Lisäksi tässä ovat olleet käynnissä Uudenkaupungin Teatterin suurtuotannon eli Kalle Aaltosen morsiamen harjoitukset. Näytelmä tulee ensi-iltaan syksyllä.
– Sen olen huomannut, että muisti ei ole vielä mennyt. Vannotutin ja olen ollut sen verran armoton itselleni, että päätin, että harjoituksissa on osattava teksti, enkä käytä tekstivihkoa. Sen olen pitänyt, ja siitä olen ylpeä.
– Kotijoukot kannustavat minua tässä kiireessä. Saan olla päivisin kotona puolitoistavuotiaan poikani kanssa. Se on tärkeää.
