Kuvittele pimenevä kesäilta Paimionjoen rannassa. Ihmiset ovat saapuneet läheltä ja kaukaa kuuntelemaan monenkirjavan artistikattauksen soittoa. Tapahtumalle pyhitetyt pop up -ravintolat tarjoavat paikallisten maanviljelijöiden tuottamaa lähiruokaa. Myöhemmin sydänyöllä ihmiset pääsevät tunnelmoimaan Paimionjoen laineilla, kun koittaa yömelonnan vuoro. Ohjelmanumeroa valaisee yksin kynttilän valo ja sääolosuhteista riippuen kuutamo. Jostakin särähtää korvaan vieras murre, mistä lienee saapunut – ai, Oulusta asti?
Sääli, että tämä kaikki on vain kuvitelmaa. Paimiossa matkailun kivijalka tuntuu olevan rakennettu tukevasti paikallisuudelle: näyttelyt ja tapahtumat eivät juurikaan liikuta seudun ulkopuolisia ihmisiä. Silti olisi epäreilua ja valheellistakin rinnastaa Paimioon suuntautuva turismi vain bussimatkaan Sauvosta. Sijaitseehan täällä esimerkiksi kansainvälisesti arvostettu modernin arkkitehtuurin merkkiteos, Alvar Aallon suunnittelema parantola, joka vetää porukkaa ulkomailta asti.
Täältä puuttuu kuitenkin tapahtuma, joka vetäisi ihmisiä puoleensa magneetin lailla. Joku voisi kysyä, onko sellaiselle pienintäkään tarvetta. Matkailu on tuottoisa bisnes, enkä usko, että setelinippuja huventavia ja luottokortteja höylääviä muukalaisia katsottaisi pahalla. Potentiaalia täällä olisi vaikka mihin. Paimionjoen kaunista ympäristöä ei mielestäni ole valjastettu riittävän tehokkaasti matkailun palvelukseen.
Tämä kaikki tuli mieleeni siksi, että vietin viikonvaihteen Bättre Folk -festivaalilla, joka järjestetään Hailuodossa. Se on pieni, tuhannen asukkaan idyllinen saari Oulun edustalla. Jo viidettä kertaa järjestetty festivaali teki jälleen uuden kävijäennätyksen. Vaikka matka Turusta Hailuotoon on koko Suomen verran, en totisesti ollut ainoa etelästä saapunut.
Voisiko Paimiossa olla jonakin päivänä vastaavanlainen, seudun omaleimaisuutta hyödyntävä juhla?
