Lauantaiaamuna heräsin siihen, että 16-vuotias esikoiseni törmäsi makuuhuoneeseen.
– Britit ovat eronneet EU:sta ja punnan arvo laski heti 30%, hän kertoi innoissaan.
– Twitter on täynnä nuorten brittien viestejä, että he aikovat muuttaa pois tällaisesta maasta!
Sitten hän katosi takaisin huoneeseensa, jossa olin luullut hänen lähinnä taistelevan pelilohikäärmeitä vastaan.
Kun Suomi äänesti EU:hun liittymisestä vuonna 1994, olin hiljattain tullut äänestysikäiseksi. Äänestin liittymistä vastaan – enkä oikeastaan enää muista, miksi. Olin kai varma, että neuvotellut liittymisehdot olivat epäedulliset. Pelkäsin, että Suomen sosiaaliturva huononee.
Ei mennyt montakaan vuotta, kun tiesin olleeni väärässä ja iloinen siitä, että äänestämässä oli käynyt myös minua viisaampia ihmisiä.
Vastaavat tapaukset ovat opettaneet itselleni, että on hyvä, että merkittävistä ja kauaskantoisista asioista päättävät ne, joilla on asiantuntemusta ja kokemusta, emme me, jotka pystymme valitsemaan puolemme vain mielikuvien, irrallisten yksityiskohtien ja ennakkoluulojen perusteella. Tätä mieltä olen siitä huolimatta, että nykyään toimittajana pääsen syvälle asioihin ja minulla on mahdollisuus selvittää epävarmoja kysymyksiä suoraan asiantuntijoilta. Tiedän sen, miten paljon populistien yksinkertaistetut viestit vetoavat silloin, kun asia on niin monimutkainen, että sitä ei ymmärrä ilman alan kokemusta eikä edes laaja yleissivistys riitä.
Mitä negatiivisia maailmanpoliittisia ja -taloudellisia seurauksia brittien EU-erolla sitten onkin, yksi positiivinen johdannainen sillä on. Viikonloppuherätykseni kieli siitä, että populistien voitot Euroopassa ovat havahduttaneet Twitter-, Snapchat- ja Youtube-nuorison. He ovat saaneet kokea kouriintuntuvasti, että politiikan ja talouden kaltaiset, nuorison näkökulmasta kuolettavan puuduttavat ja tylsät asiat ovat kiinnostavia: niillä tehdään historiaa. Tämä havahdutus tulee toivottavasti kantamaan paljon hedelmää myöhemmin.
Se, millaisia hedelmiä on syntymässä, on sitten toinen juttu. Saammeko vuosi vuodelta lisää populisteja vai opettavatko nämä vuodet sen, että kaikkea kivaa ei voi saada eikä asioihin ole yksinkertaisia ratkaisuja, vaikka joku niin lupaisi?
