Katsoin viikonloppuna pitkästä aikaa upean ruotsalaisen teinielokuvan Fucking Åmål. Tarkoitus oli treenata teinipoikieni ruotsintaitoja, mutta puolivahingossa tuli leväytettyä heidän eteensä myös oman nuoruuteni ajankuvaa. Koulukiusaaminen, riehuminen ja elämän pyöriminen alkoholin ympärillä oli elokuvassa kuin suoraan 1980- ja 1990-luvun taitteen Kaarinasta.
Kun juttelimme elokuvasta, poikani katsoivat minua ihmeissään. He eivät tunnistaneet vastaavaa levottomuutta omasta koulustaan lainkaan. Heidän mukaansa häiriköinti jää vain pienen piirin sisään.
Samaa viestiä on tullut ympäri Suomea: nuorison pääjoukko on yhä vastuullisempaa. Ikävä puoli on, että joukko, joka oireilee, oireilee muiden puolesta moninkertaisesti.
Häiriköivän nuorisojoukon käytös toimii lumipalloefektin logiikalla. Pienen tyhmyyden tekeminen herättää tekijässä ja häntä ympäröivässä ryhmässä niin paljon innostusta ja adrenaliinia, että tunnetta on purettava tekemällä jotain vielä tyhmempää ja sen jälkeen sitäkin tyhmempää. Pienestä alkunsa saanut lumivyöry jää yhä useammin vain tietyn ryhmän sisälle, mutta toisinaan häiriköinti vyöryy lähes koko ikäluokkaan. Jatkuva rajojen koetteleminen stressaa, ja stressi saa koettelemaan rajoja taas lisää.
Häiriökäyttäytymisessä näkyy kaikkivoipaisuuden harha. Jos nuori on valmis ottamaan erimielisyystilanteessa työkalukseen fyysisen väkivallan mutta vastapuolena oleva aikuinen ei, kiistan lopputulos on selvä: nuori voittaa taistelun ja saa palkinnoksi varmuuden, että mitä tahansa voi tehdä eikä kukaan pysty estämään. Tässä ja nyt -tunteessa elävän nuoren on vaikea hahmottaa, että yhden taistelun voittaminen ei tarkoita koko sodan voittamista. Seuraukset tulevat kyllä perässä. Jos rikosoikeudelliselta vastuulta välttyisikin, jonain päivänä omatunto kysyy, oliko se kaikki oikein, mitä tein muille ihmisille.
Lumipallo olisi tärkeää pysäyttää jo ennen kuin varsinainen vyöry on käynnistynyt. Kasvattajien työn tekee vaikeaksi se, että murrosikään kuuluu luontaisesti kuhinaa, rajojen koettelua ja kantapään kautta oppimista. Vastuuta ei opi kantamaan, jos ei koskaan saa epäonnistua.
