Tylyimmät selvitykset ennustavat, että näissä kuntavaaleissa vain puolet äänioikeutetuista äänestää. Edellisissä syksyn 2012 kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus Paimiossa oli 59,2, Sauvossa 68,3 ja Kaarinassa 61,2 prosenttia. Valtakunnallinen äänestysaktiivisuus oli reilut 58 prosenttia.
Äänestysaktiivisuus on suuri haaste paikalliselle politiikalle ja sen tekijöille. Jos äänestäjät lähtevät liikkeelle, he uskovat paitsi ehdokkaisiin, myös poliittiseen päätöksentekoon. Nyt siis mitataan myös sitä, miten on viime vuodet onnistuttu.
Voi tietenkin ajatella, että yhteiskunta kuntatasolla toimii ehkä kohtalaisesti, jos iso osa ei näe edes tarpeelliseksi äänestää. Ei liikuta keitä on vallassa. Toiset taas voivat olla jo niin sivussa, ettei äänestämisessä nähdä mieltä.
Jos kuntalaisten mielestä kuntademokratialla ei ole mitään merkitystä, niin se on peiliin katsomisen paikka kaikille paikallisesti toimiville poliittisille ryhmille. Demokratia kapenee, mitä alemmaksi äänestysaktiivisuus jää.
Eräs lukija kysyi, mitä eroa on eri puolueilla. Valtakunnan tason politikointi vain ruokkii epäselvyyttä, kun isotkin linjaerot voivat hyytyä kun lyödään hynttyyt yhteen hallituksessa.
Herättävä huomio. Epäilen, että jos tätä kysymystä miettii kokenut paikallispoliitikko, hän ehkä ajattelee, että pitäisihän tuo tietää. Ainakin ero oikeiston ja vasemmiston välillä. Mutta yhä harvempi tietää. Puolueet käydään kai edelleen läpi koulun penkillä, mutta harvoin nuori niistä silloin syttyy. Ja jollei jokin herätä myöhemmin, yhä useampi porskuttaa eteenpäin puoluepolitiikasta piittaamatta.
Vaalikoneetkin ovat melkoista arpapeliä, oikeastaan viihdettä. Eli jos sinne lähtee ehdokasta hakemaan, niin viiden kärkeen voi mahtua ehdokkaita puolueesta toiseen. Etsi siinä sitten eroja, ja tee johtopäätöksiä.
”En varmaan ole ainut tietämätön ja ehdokkaan etsiminen olisi helpompaa, kun ensin tietäisi puolueiden kannat asioihin. Mitkä asiat heille on puolueena tärkeitä ja miten he eroavat muista puolueista?”
