Sunnuntaina Paimion ääniharava Anton Simolin tuumi, että hänellä oli vaaleista niin sanottu “hyvä kutina”. Vaalikentillä ihmiset puhuivat, että aikovat äänestää nuorempia ja uusia henkilöitä.
Ja niin tapahtuikin. Uusiksi valtuutetuiksi nousi kovilla äänimäärillä reilusti uutta voimaa, ja monet ääniä kahmineet ehdokkaat olivat paitsi nuoremman polven ehdokkaita, myös ensikertalaisia. Pian alkavissa paikkaneuvotteluissa vastakkain koputtelevat siis nuoret ja innokkaat ja sitten kokeneemmat konkarit.
Vasemmisto ja vihreät kasvattivat seudulla selvästi kannatustaan, ja se tuo kuntakentälle uutta väriä, mutta perusasetelmat pysyivät ennallaan, eli oikeiston valta-asema säilyi. Paimiossa kokoomus juhlii nyt isoimpana ryhmänä ja keskusta on kakkonen. Sauvossa toisinpäin: keskusta pitelee puoliaan, ja kokoomus on selvä kakkonen.
Yhtä kaikki, demareille tämä vaalitulos tietää yhä selvempää uusiutumispainetta myös paikallisesti, ja samaahan toitotetaan myös valtakunnallisesti. Paimiossa demareihin loikanneiden Sari Murron ja Pasi Laakson kohtaloa mietti etukäteen varmasti moni. Nyt toiselle tuli jättipotti ja toinen jäi rannalle. Mihin Murto nyt demareissa asemoidaan? Tai mihin Anton Simolin tai vaikka Sanna-Maija Ansio kokoomuksessa?
Kaarinassa Janne Ason kannatus kasvoi melko odotetusti, ja Paimiossa ääniherruus meni odotetusti, mutta esimerkiksi kisan kakkosta Marika Mularia ei moni osannut veikata. Jotkut epäilivät, että vihreillä on kova työ korvata Tuomasjukan – edellisten kuntavaalien ääniharavan – poissaolo. Nyt näyttää siltä, että vihreillä onkin vakiintunut kannattajakunta Paimiossa. Kaarinassa ei yllätä, että vihreiden valta vankistui jälleen.
Sauvossa nikotellaan varmasti hetki sitä, että kunnan ääniharava on vihreä, joka on asunut vasta vuoden Sauvossa. Ja sitä, että tämän vaalituloksen perusteella ainakin teoriassa on niin, että jos muilta löytyy yhteinen sävel, niin keskusta voi joutua antamaan periksi. Riitasointuihin ei ole varaa.
Vasemmiston nousua osattiin ennakoida. Vasemmiston naiset käänsivät päitä Paimiossa, ja rohkea ja ripeä Marko Sauvossa. Sellainen herättää vastakaikua.
Paikallisesti puhuttiin muutoksesta ja muutostarpeista ja tähän äänestäjät selvästi vastasivat. Valtuustojen keski-ikägraafit eivät silti juurikaan muuttuneet, ja läpi meni paljon myös heitä, jotka tuovat päätöksentekoon jatkossakin sitä paljon puhuttua kokemusta ja osaamista.
Sanotaan, että hallitsematon muutos on huonompi juttu, ja sitä kokemustakin – tai joku sanoisi ehkä että pientä jarrua – tarvitaan, että muutos on hallittua. Jää nähtäväksi.
