Heinäkuu on lopuillaan ja tulevalla viikolla moni palaa lomalta töihin. Loma on tehnyt tehtävänsä jos sen anti on rentoutunut mieli ja palautunut olo. Niiden avulla jaksaa taas, vaikka loman päättyminen olisikin haikeaa.
Mutta silti taas moni huokaa jo muutaman päivän jälkeen, että ”on kuin ei lomalla olisi ollutkaan”.
Kappas vain, loman päättyminen ei välttämättä ahdista suomalaisia täysin syyttä. Tutkimustietojen perusteella työelämä näyttää karulta ja kovalta: työn ja muun elämän yhteensovittaminen on vaikeaa, arkea leimaa kiire, ja esimies on kelju. Tähän yhdistyy se, että aika moni työikäinen on liian itsekriittinen, ja vaatii itseltään liikaa. Moni huomaakin kehon ja erityisesti aivojen joutuvan tiukkaankin prässiin lomalta palatessa. On hankalaa, jos työnantaja odottaa, että työntekijä on heti vauhdissa.
Lääkkeitä toki tiedetään olevan. Nuku riittävästi, liiku ja pidä työpäivässä taukoja. Jos töitä on paljon odottamassa, priorisoi. Ei kannata antautua hermoilulle.
Joskus loma ja tauko työstä on voinut antaa aivoille sopivan piristyksen, ja lomaltapalaavalla onkin idea miten työtä voi kehittää. Siitä päästäänkin siihen, että juuri kehittämistä, uuden oppimisen halua ja kykyä työssä tarvitaan koko ajan enemmän, oli työ sitten mitä vain.
Kyky sopeutua uusiin tilanteisiin on tarpeen. Päämäärätietoisuus ja itsekuri niinikään, vaikka lisäksi tarvitaan heitä, jotka osaavat toimia erilaisissa työryhmissä ja osaavat nähdä niin sanotun ison kuvan sekä tilanteen vaatiessa siirtää pikkuseikat sivuun.
Tärkeä ominaisuus monilla työpaikoilla on se, että uskalletaan kysyä neuvoja ja voitetaan epäonnistumisen pelko. Virheitä ei missään työssä voi täysin välttää, mutta niistä voi ottaa opiksi. Erityisesti tämä on varmasti huomattu niillä työpaikoilla, joissa on ollut tänäkin kesänä kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita.
Työn kehittäminen, oli sitten kyse omasta tai koko työyhteistön työstä, vaatii toki myös kykyä riskien ottamiseen ja ripauksen myös kilpailuhenkeä ja pelottomuutta. Ehkä myös unelmointia.
