Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuussa, että Yhdysvaltojen osavaltioissa yli 70 prosenttia teistä on joko huonossa tai vain kohtalaisessa kunnossa. Lieneekö niin? Rohkenen väittää, että eivät ole. Ainakaan, jos vertailukohdaksi otetaan – sanotaan nyt vaikkapa Sauvon tiestö.
Säännöllisesti pitkin vuotta Kunnallislehden toimitukseen tihkuu tietoja Sauvon heikoista tieoloista. Kuoppia, halkeamia, liejua, upottavia pientareita, nimismiehen kiharaa, järkyttävää jääkaljamaa ja kaikkea siltä väliltä.
Tähän liittyen eräs sauvolainen lukijamme totesi hiljattain, että ajat ovat muuttuneet. Kun hän kävi koulua 80-luvun alkupuolella, herättiin hänen kotikylällään jo aamukuudelta lumiauran kolinaan. Nykyisinkin aura-auto tulee kuuden maissa. Mutta illalla.
Tieasioissa syyttävät sormet osoittelevat moniin suuntiin. Toisinaan tulilinjalla on ELY-keskus, välillä urakoitsija, joskus kunta ja silloin tällöin joku poliitikkokin.
On turha hakea useita syyllisiä, koska jäljet johtavat vain yhdelle sylttytehtaalle: valtiovarainministeriöön. Tilanne on jo vuosikausien ajan ollut se, että perustienpidon rahoitus riittää nipin napin tiestön nykykunnon säilyttämiseen päätieverkolla, mutta alemman tieverkon annetaan tasaisesti luhistua.
Se on outoa välinpitämättömyyttä, sillä luulisi ministeriössä olevan hieman laskutaitoa. Tunnettu tosiasiahan on, että korjaustoimenpiteiden pitkällinen laiminlyöminen ei vähennä, vaan lisää pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia. Yhtä lailla teiden kuin rakennustenkin kohdalla.
Ja vaikka kustannusten suhteen lopputulos olisikin plus miinus nolla, niin mitä järkeä on siltikään pitää satojatuhansia ihmisiä tiekurjuudessa vuosien, jopa vuosikymmenien ajan.
Arvoisa valtiovarainministeri Petteri Orpo, laittakaa nyt vihdoinkin vähän pätäkkää tulemaan tänne haja-asutusalueiden tienpitoon ennen kuin kylillä on pakko ryhtyä hankkimaan Jeeppejä ja tela-ajoneuvoja.
Tai jospa koukkaatte joskus Helsingistä Turkuun ajellessanne Halikon Kinnarpyöliin ja sieltä Korpelantietä pitkin Sauvoon.
Tieosuudella olisi tarjolla kokemusperäistä havainnointia. Ei vauhtia, mutta vaarallisia tilanteita.
PERTTU HEMMINKI
