Paikallinen kuntapohjainen työllisyyskokeilu aloitettiin Paimiossa heinäkuussa reilu vuosi sitten. Kokeilun ideana oli kehittää työvoima- ja yrityspalvelujen tuottamismallia asiakaslähtöisemmäksi ja käytännössä se tarkoitti tällä seudulla sitä, että TE-toimiston työntekijöitä palasi takaisin kuntiin.
Niin alkoi Paimiossa tapahtua. Vuoden kuluessa on saatu merkittäviä työllistämistuloksia, löydetty yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa ja saatu monen ihmisen elämää paremmin raiteilleen. Ansiokasta työtä!
Kokeiluja käynnistyi koko maassa kymmenkunta. Ideana oli tukea hallituksen yhtä kärkihanketta, eli työvoimahallinnon uudistamista työllistymistä tukevaksi. Haluttiin katsoa, miten TE-toimiston ja kunnan yhteistyössä tuetaan työllistymistä, yrittäjyyttä ja yritysten kasvua ja vähennetäänkö siten työttömyydestä kunnille ja valtiolle lankeavaa laskua. Samalla ideana oli, että valmistaudutaan tulevaan maakuntahallintoon ja siihen aikaan, kun työvoima- ja yrityspalvelujen järjestämisvastuu on maakunnilla.
Vain puolisen vuotta myöhemmin työministeriöstä kuitenkin ilmoitettiin, että kokeilut päätetään kuluvan vuoden lopussa. Työministeri ilmoitti jo vuoden alkupuolella, että lainsäädäntö ei mahdollista kokeilujen jatkamista. Herää kysymys, miksi ihmeessä lainsäädäntöä ei siis muokata niin, että kokeilu voi jatkua kunnes tuo mahdollinen maakuntauudistus tulee? Jos tulee. Työvoimahallinnon toimenpiteiden kohteena olevia ihmisiä ei voi arkistoida odottamaan, sillä toistaiseksi ei ole mitään konkreettista korvaavaa toimintaa, kun ei ole maakuntauudistuskaan valmis.
On vain keskeneräinen maakuntauudistus ja keskeneräinen sote.
Mitä järkeä on käynnistää kokeiluja, ellei niiden tuloksia malteta odottaa ja tarkastella? Ja mitä järkeä on työllisyyden nostamista korostaneen hallituksen lopettaa kokeilut, kun se ei pysty osoittamaan mitään korvaavaa ratkaisua?
Kuntaliiton tämän viikon puoluejohtajapaneelissa kaikki kärkipoliitikot toitottivat, että kokeilutulokset ovat hienoja, ja pallo on työministeri Lindströmillä. Varmasti kukin ministeri vastaa hallinnonalastaan, mutta aivan yhtä varmasti asioita pitää voida tarkastella myös kokonaisuuksina ja yhdessä. Ei politiikassa yksin kukaan toimi.
Vastuuta ei voi heittää työministerille, vaan sitä kuuluu kantaa koko hallituksen. Muuten pallo jää ilmaan.
