Työterveyshoitaja ja univalmentaja Anne Juntunen tietää omasta kokemuksesta, mitä unettomuus on. Kun perheen kaksi tytärtä oli pieniä, allergia- ja refluksioireet valvottivat heitä ja tietenkin myös äitiä. Pahimmillaan toinen tyttö itki aamuyöhön, ja toinen herätti viideltä.
– Sekin uni, jonka siinä välissä nukuin oli koiranunta. Siitä lähti kiinnostus uniasioihin, Anne kertoo.
Työterveyshoitajana hän perehtyi nukkumisen ongelmiin ja lääkkeettömään hoitoon, kouluttautui Uniliiton uniryhmävetäjäksi, kehitti työpaikalle Mehiläiseen lääkkeettömän hoitomallin ja on työssään vetänyt uniryhmiä ja pitänyt yksilövastaanottoa.
Unettomuutta on pitkään hoidettu lähes pelkästään unilääkkeillä, mutta nyt on rinnalle enenevässä määrin tullut lääkkettömät hoitomuodot. Niissä hoitotulokset ovat olleet parempia niin lyhyellä kuin pitkällä ajalla.
– Lääkkeetön hoito vaatii harjoittelua, oman nukkumisen työstämistä. Vaatii aikaa ja harjoittelua oppia nukkumaan paremmin.
Jokainen on yksilö, ja yleensäkin ihmiset nukkuvat nyt vähemmän kuin sata vuotta sitten. On heitäkin, joiden unentarve on keskiarvoa pienempi, mutta yleensä kyse ihmiset ovat vain alkaneet tinkiä unestaan huomattuaan pärjäävänsä vähemmälläkin. Tapa voi aiheuttaa elimistössä pitkäkestoista univajetta. Suurimmalla osalla aikuisista unentarve on kuitenkin 7-8 tuntia.
– Nuorten yleistyvistä nukkumisongelmista olen huolissani. Nettisurffailu tai pelaaminen voi viedä yörytmin. Olen monien kanssa opetellut rauhoittamaan ja rytmittämään nukkumista, jotta saadaan kierre katkaistua.
