Twitteristä kumpuavaa
Presidentti Sauli Niinistö kirjoitti ilmastonmuutoksesta, ja twiittasi sen jälkeen, kuinka ilmastonmuutosta vastaan tarvitaan suuri virta, joka syntyy pienistä puroista – eli meidän jokaisen toimista. Presidentillistä pohdiskelua seurasi koko joukko perässätwiittailijoita, ja niissä monissa oli ihan kivoja, arkisia huomioita. Jäin niihin hetkeksi koukkuun, koska moni oli tiiviisti ja taidokkaasti muotoiltu ajatus. Tiiviys on twitterin parasta antia.
”Luontevasti vastustin, kun vaimo kehotti lajittelemaan roskat. Nyttemmin luontevasti lajittelen roskat. Jos savolainen oppii, oppii muutkin.”
”Kun yksi ihminen muuttaa tapansa ja vaikuttuu itse muutoksesta, on kokemuksessa sitten tehoa vaikuttaa muihinkin. Kyllä elämä näyttää toiselta, jos periaatteen vuoksi tinkii jostain totutusta.”
”Yhteistyö, se ei ole sitä, että joku muu tekee. Se on laajaa osallistumista meille kaikille tärkeiden askeleiden ottamiseksi.”
Toki oli siellä piikkikommenttejakin: ”Fantastista. Suurimmat päättäjämaat varmaan seuraavat perässä, kun meidän Sauli on miettinyt kauppaostoksia tarkemmin.”
Miksikö listasin tällaisen twiittiketjun? Ehkäpä pienenä herätteenä ja huomiona siitä, että tärkeitä keskusteluja käydään niin monin eri tavoin, ja vuorovaikutuksen onnistuminen on lopultakin satunnaista, mutta sen pitää olla aina tavoitteena. Keskustelutaitoja sietää jatkuvasti harjoitella.
Julkisuusmylläköitä syntyy nykyään herkästi jos asiassa ilmenee jotain vastakkaista, ja samantien usein myös asiallinen keskustelu alkaa ontua. Jos joku on ollut jostain asiasta jotain mieltä joskus, ja toisen mielestä silloin väärässä, asetelma lukkiutuu hamaan loppuun asti, kuten sanotaan. Silti pitää yrittää keskustella.
Parin viime viikon aikana on käynyt ilmi, että vaikka poliittinen kenttämme on laventunut, niin kovin herkästi päädytään edelleen perusasetelmaan: oikeisto ja vasemmisto, työnantaja vastaan työntekijät. Tämä asetelma on nostanut suorastaan hurjalla voimalla päätään viime viikkoina. Uhilta puolustautuminen on se, mikä kansaamme sytyttää, ja sytykkeitä vaalit aina kaipaavat.
Mutta jotenkin aika valitettavaa. Piskuisen Suomen pitäisi räpiköinnin sijasta soutaa enemmän samaan suuntaan.Presidentin twiittailuista on toki pitkä matka tämän viikon paikalliskahinoihin, mutta pari huomiota kuitenkin.
Lidl tuli, entä sitten? Kauppakilpailu on kehittävää ja hyödyttää asiakkaita. Kauppakeskittymät yleensä ovat enemmän kuin osiensa summa.
Esperin muuttolupacase on ikävä tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa maalaisjärki jää kapuloiden jalkoihin. Kärsijöitä Jokilaaksossa asukkaat ja hoitajat. Voi höh.
Taina Tukia
