Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan yhteiskuntarauha edellyttää vääryyksien korjaamista ja ehkäisemistä, oikeudenmukaisuuden toteutumista ja ihmisten tasapuolista kohtelua. Tällaisen sovinnon tilan ylläpitäminen on hänen mukaansa julkisen vallan tehtävä.
Luoma pohti vuoden 1918 merkkivuoden teemaa, sovintoa, saarnatessaan itsenäisyyspäivän ekumeenisessa jumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa. Sovinto on hänen mukaansa paitsi anteeksiantoa ja vihanpidon lopettamista, myös yhteiskunnallinen tila, joka ilmenee yhteiskuntarauhana ja jonka rakentamisessa tarvitaan jokaista.
Viisaus etsii mahdollisimman monia koskevaa hyvää. Vanhan testamentin Toisen aikakirjan pohjalta (2. Aik. 1: 7–12) saarnannut arkkipiispa siteerasi kuningas Salomon rukousta, jossa tämä pyytää Jumalalta viisautta kansansa johtamiseen. Jumala tarjosi Salomolle mahdollisuutta pyytää mitä tahansa, mutta Salomo ei tavoitellut omaa etua eikä varmistellut omaa asemaansa.
Salomon rukous kuvaa Luoman mukaan hyvin viisautta: viisaus etsii sellaista hyvää, joka koskee mahdollisimman monia ja pyrkii hahmottamaan kokonaisuuksia, jotta yksittäiset ratkaisut olisivat sopusoinnussa toistensa kanssa.
”Viisaus oppii kokemuksesta mutta karttaa jälkiviisautta. Viisaus tähyää määrätietoisesti tulevaisuuteen ja säilyttää toivonsa suurtenkin vaikeuksien keskellä. Viisaus etsii oikeudenmukaisuutta, sillä sen varaan rakentuu rauha. Viisaus etsii sovintoa ihmisten välille ja sovinnon edellytyksiä yhteiskunnassa.”
Tapio Luoma muistutti, että viisautta tarvitaan erityisesti silloin, kun ilmapiiri kiristyy ja kun hyvän tulevaisuuden tavoittelemisessa ei enää pidetä kaikkia mukana.
