Todella hienoa on hiihtää Paimion Rivonmäessä nyt kun on upea talvi. Ja kyllä on monet kävelyt ja jokunen juoksulenkkikin siellä tullut tehtyä, myös koiran kanssa. Olemme loikkineet epäjohdonmukaisesti niille välipoluille, metsään ja sitten kevytväylille. Rivonmäen reitille pääsee sitä ympäröiviltä alueilta hyvin, kuten myös urheilupuistosta.
Rivonmäki on keskeinen upea ulkoilualue. Valtti keskusta-alueella. Kesät ja talvet.
Olisiko Rivonmäki ennemmin kollektiivisen ylpeyden aihe, kuin riitelyn kohde? Emmekö me kaikki voisi olla sen olemassaolosta tyytyväisiä ja iloisia? Ehkä hitunen arvostusta on paikallaan heille, jotka pitävät reittiä kunnossa. Näin talvella muuttuvat sääolot tarkoittavat, että sitä latupohjaa joudutaan hiomaan monta kertaa. Ihan kuten jäädyttämään luistelukenttiäkin. Ja keväällä pitää alusta kunnostaa. Ei se mikään automaatti ole, että reitti on hienossa kunnossa.
On hämmentävää, että mainiosta ulkoilureitistä ja siitä, että siellä näin hiihtokaudella on kävely kielletty, saa aikaa pienimuotoisen paikalliskahakan. Leffassakäyntitilastojen mukaan paimiolaiset kävivät innokkaimmin viime vuonna katsomassa Bio Starassa tuota Mielensäpahoittajat- elokuvaa. Perjantaina mietin, että sieltäkö tämä mielensäpahoittajien vyöry johtuu?
Pidennä lenkkiä, sitä varmemmin löytyy ne endorfiinit.
On kai se ymmärrettävää, että täysi kävelykielto Rivonmäen reitillä latujen aikaan on kohtalaisen tiukka säädös, mutta niinkin on, että jos kävely latualueella on yleisesti sallittua, se tuo reitille heitäkin, joiden jäljiltä latua on korjailtava. Kyse on myös turvallisuudesta. Itse hitaana perussivakoijana näen, että luistelijat käyttävät leveästi baanaa ja kyllä vauhti on melkoinen. Toisaalta havainnoin itsekin lauantaina yhden kävelijän latualueen reunassa, tosin monot jalassa, eikä pieneen mieleenkään tullut alkaa häntä siitä osoittelemaan.
Aina joukossa on niitä, jotka haluavat purnata kaikkia sääntöjä vastaan ja niitä, jotka haluavat innokkaasti niistä muistuttaa. Tällaisella logiikalla yhteisö on koko ajan keskenään sotajalalla – siis kuvainnollisesti.
On lakeja, sääntöjä, rajoituksia ja ohjeistuksia, joita on yhteisen hyvän vuoksi syytä noudattaa, vaikka tilanne ei sitä ehkä vaatisi. Jos kaikkia aina kyseenalaistettaisiin kuten Rivonmäen reitin kävelykieltoa silloin kun siellä on latupohja, niin voi sentään. Aika sotkuinen näköala siitäkin aukeaa.
Sopu sijaa antaa. Sovi ensin itsesi kanssa siitä, pistätkö jalkaan monot vai kengät.
Taina Tukia
