Aloittaessani yläasteen kuului kurssivalikoimaamme viikoittaiset Opo-tunnit. Ensimmäiset oppilaanohjaukset ovatkin jääneet muistoihini ahdistavina kokemuksina. Opettaja kertoi heti kättelyssä luokalle, että jo 7-luokalla täytyy tietää, mitä haluaa tehdä isona, ja tärkeintä olisi tietää, haluaako ammattikouluun vai lukioon. Saimme kotiläksyksi harjoitella silloisen lukion kurssitarjottimen täyttöä. En ollut ainoa, joka tunsi ahdistusta ja sai päänsärkyä kyseisestä oppitunnista. Kukaan luokkatovereistani ei olisi uskonut, että aikuisten maailma lävähtää naamalle heti mukavan ala-asteen loputtua.
Tet-harjoittelujen avulla pääsin tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Itse kävin Tetissä koululla ja ymmärsin parin välituntivalvonnan jälkeen, ettei kasvatusala ole minun juttuni. Yläasteen jälkeen suuntasin lukioon, koska pidin sitä omalla kohdallani itsestään selvänä vaihtoehtona. Muistan yhä, miten lukiokaverini ilmoitti suuntaavansa isona vanhainkotiin töihin, sillä hän rakastaa mummoja ja pappoja ja heidän hoivaamista. Me muut toivoimme, että tuntisimme kutsumusta samalla tavalla jotain tiettyä alaa kohtaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vasta kolme vuotta lukion jälkeen koin oman ahaa-elämykseni. Minusta tulisi isona toimittaja ja hakisin opiskelemaan kyseistä alaa.
Ajat eivät ole tainneet juuri muuttua suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme, vaan arvostamme yhä enemmän ihmisiä, joilla on elämässä selkeä päämäärä. Ja mitä nuorempana, sen parempi. Toivon, että nuorille painotettaisiin, ettei ole kiire tehdä päätöstä. Kokeilemalla ja vääriä valintoja pois sulkemalla asiat selviävät vähitellen. Tapaan toisinaan 50-vuotiaita ihmisiä, jotka kertovat miettivänsä vieläkin, mitä tekevät isona.
Apuvälineitä ammatinvalintaan on tarjolla onneksi runsaasti. Koulut järjestävät oppilaille omia ammatinohjaus-tilaisuuksia sekä rekry -messuja. Paimiolaiset 9-luokkalaisetkin pääsivät viime keskiviikkona tutustumaan laajaan alojen kirjoon kirjastolla järjestetyillä ammattimessuilla. Te-toimiston tarjoamat työkokeilut auttavat työttömiä löytämään alansa ja Paimiossa tässä on onnistuttukin erittäin hyvin.
Nuoria suosittelisin kyselemään ja olemaan utelias. Moni alansa ammattilainen paljastaa varmasti mielellään, miksi tekee juuri kyseistä työtä ja mikä siinä on parasta ja ehkä jopa huonointa.
Ammattia ei myöskään valita vanhempia varten, vaan itselleen. Jos sinusta toivotaan lääkäriä, mutta haluaisit olla Suomen paras naisrekkakuski, on sinun tavoiteltava unelmiasi.
Ina Virtanen
