Tiistaina keskellä aurinkoista kevätpäivää järjestettiin Paimion kaupungintalolla kirjaston, kaupungin kulttuuri-, liikunta ja nuorisopalvelujen sekä Paimion kansalais- ja musiikkopiston toimesta kauhukuja. Kunnallislehden toimittaja lähti kokeilemaan kauhukujaa, olettaen sen olevan lähinnä nuorille suunnattu tempaus, jossa saisi nauraa. Toisin kävi. Kierros oli selvästi saanut vaikutteita amerikkalais-tyyppisistä Halloweenin aikaan järjestetyistä kauhukierroksista, joissa osallistuja pääsee keskelle lavastettua kauhumaailmaa, jossa näyttelijät luovat aidon ja karmivan kokemuksen.
Käsihohjelman kertoman tarinan mukaan 1700-luvulla verisen lopun saanut Luusahan perhe oli terrorisoinut Paimion pitäjää jo vuosien ajan. Kiduttamista ja kannibalismia harjoittanut perhe oli pelätty. Paimiosta olikin kadonnut kymmeniä lapsia vuosien saatossa. Vuosien 1703-1716 välillä perheen huhutaan tappaneen ainakin yli 300 ihmistä. Vuonna 1716 Turku lähetti 150 sotilasta tuhoamaan Luusahan perhettä. Pitkin matkaa mukaan liittyi ihmisiä ja lopulta tuhatpäinen joukko saapui eräänä yönä Pyhän Mikaelin kirkolle. Perhe tuhottiin, tai niin ainakin luultiin. Aika kului ja vuosisatojen kuluessa Paimion kaupungintalo nousi siunaamattomalle maalle kirkon viereen, jonne perhe oli haudattu. Tämän vuoden maaliskuussa myrskyn tiimellyksessä ukkonen iski kirjaston katon metallipalkkiin ja maahan haudatut perheen jäsenet heräsivät vähitellen eloon.
Kauhukuja alkoi kirjastolta, jossa osallistujat jaettiin pieniin ryhmiin. Kierros oli suunnattu yli 16-vuotiaille. 13-16-vuotiaat saivat lähteä kierrokselle vain aikuisen seurassa. Omat tavarat, puhelin mukaan lukien piti luovuttaa narikkaan ilmaista lippua vastaan. Kauhukujan säännöt kertovat, että mikäli kierros pelottaa liikaa, voi sen keskeyttää huutamalla kuuluvasti seis. Kierrokselle lähdettiin lounaskahvila Anskun vierestä ja reitti suuntasi kaupungintalon kellarikerrokseen. Metalliovi lävähti selän takana kiinni, kun kierrokselle lähtenyt ensimmäinen ryhmä astui hapuillen portaat alas. Paluuta takaisin ei ollut, vaan kierros piti kulkea rohkeasti läpi.
Kauhu alkoi jo portaiden alapäässä. Pieni verinen lasten kolmipyörä liikkuu itsekseen eteenpäin. Jalkoihin lennähtää verinen jalka. Sen heittää teurastajan asuun pukeutunut nainen, jolla on saha kädessä. Lasioven takana seisoo parrakas verinen mies puukko kädessään ja pyrkii luoksemme lasia hakaten. Onneksi vasemmalla olevan oven raosta ilmestyy tyttö, joka kutsuu meidät turvaan viereiseen käytävään.
Käytävällä on pimeää. Kahlehdittu tyttö istuu oven vieressä ja pyytää meitä etsimään avaimen ja taskulampun, joiden avulla voisimme hänet vapauttaa. Pimeässä käytävässä on pöytä, jonka päällä on laatikoita. Niissä on reiät, joista käsi mahtuu. Tunnustelen laatikoiden sisusta etsien avainta ja taskulamppua. Käsi koskettaa inhottavan tuntuisiin esineisiin. Lopulta avain löytyy. Sen ketjussa roikkuu verinen käsi. Vapautamme tytön ja hän lähtee juoksemaan käytävää eteenpäin etsien meille pakopaikkaa. Samalla mies pyrkii sisään pimeään käytävään perässämme. On kiire paeta.
Joukko etenee tytön perässä pimeää käytävää. Katosta roikkuu esineitä, jotka osuvat päähän ja pelästyttävät. Saavumme seinän luo, jossa on ilmoituksia kadonneista lapsista. Niiden vieressä olevalla tuolilla nukkuu vartiota pitävä nainen. Yritämme saada hänen kädessään roikkuvan avaimen ilman, että hän herää. Seuraavaksi edessä on avoin ovi, jonka takana seisoo nainen vauva sylissään. Hän houkuttelee meitä luokseen, mutta lähelle tullessamme huomaamme, ettei kaikki ole kohdallaan. Vauva on verinen ja nainen pelottava. Lähdemme nopeasti pois, sillä mies etenee käytävää perässämme meitä jahdaten.
Meitä johdattava tyttö avaa avaimella oven, josta pääsemme sisään suureen huoneeseen. On pimeää ja pianon koskettimet päästävät yllättäen karmaisevan äänen keskeltä ei mitään. Samalla valot räpsähtävät päälle sekunniksi ja pimeys tulee takaisin. Pieni hetki valossa kuitenkin kertoo jo tarpeeksi. Olemme saapuneet Paimio-salin lavalle ja katsomme kohti katsomoa, jossa istuu kuolleita ihmisiä tuijottamassa meitä. Valot räpsähätävät taas päälle ja sekunnin ajan näemme, miten hahmot nousevat ylös. Tässä vaiheessa ei auta muu kuin kiljaista ja lähteä pakoon.
Jatkamme taas käytävää pitkin. Tulemme kohti ovea, josta näkyy valoa. Ennen kuin huokaisemme helpotuksesta poispääsyn ansiosta, tapahtuu jotain odottamatonta. Viereisestä ovesta ilmestyy pelottava iso mies ja kaappaa tytön mukaansa. Pakenemme ovesta, mutta meitä auttanut tyttö jää sisälle. Kirkas ulkoilma hämmentää juuri pimeydessä paennutta joukkoa. Adrenaliini virtaa jännityksestä. Luoksemme juoksee nainen, joka ilmoittaa olevansa psykologi ja haluaa varmistaa, selvisimmekö kauhukujasta traumoitta. Nauramme helpottuneena ja kerromme olevamme kunnossa.
Kirjaston johtaja Arja Pesosen mukaan idea kauhukujaan lähti muutamasta kirjastolla työskentelevästä kauhun harrastajasta. Monen tahon yhteistyö mahdollisti kokonaisuuden toteutuksen. Esityksessä oli mukana sekä Paimion nuorisovaltuusto että opiston maskeerauslinjan oppilaat. Mukana oli myös selkulainen ja Kaarinan kirjastolla vaikuttava Anu Lehtonen-Sonkki. Anne Sévon on puolestaan koulupsykologi ja lähti mukaan, jotta kierrokselta tulijat saavat lempeän vastaanoton sen loputtua. Jokelan koulun vanhempainyhdistys järjesti kirjastolla buffetin ja MLL otti osaa palautteen keräämiseen ja narikan ylläpitoon. AVI avusti tapahtumaa Kadonneen asiakkaan jäljillä-hankkeen tiimoilta.
Tapahtuma herätti närkästystä joissain paimiolaisissa jo etukäteen. Kuvitteellinen tarina mielisairaasta suvusta ja haudoista sai aikaan kommentointia esimerkiksi Kuntsarin Nasevat-palstalla. Ehkä kauhukujan mainos ei tuonut tarpeeksi hyvin esille, että kyseessä on teatterinomainen esitys. Järjestäjien tarkoitus ei kuitenkaan ollut loukata ketään, vaan tarjota erilainen kulttuurielämys. Elämään tarvitaan hiukan huumoria, eikä kaikkea tarvitse ottaa tässä tapauksessa aivan haudan vakavasti.
Yhtä kaikki, kirjaston kauhukuja oli mieletön kokemus ja täysin ainutlaatuinen sellainen. Ehkä tulevaisuudessa vastaavan voisi järjestää Halloweenin aikaan ja jopa pientä maksua vastaan. Ainakin kävijäpalautteen perusteella jatkolle olisi kysyntää. Kujalla vieraili tiistai-illan aikana yhteensä 56 henkeä. Heidän matkastaan aidon tekivät kauhukujan lahjakkaat näyttelijät, jotka tarjosivat hienot puitteet jännitykselle keskellä kirjasta päivää.
