Suomessa on tavattu 477 lintulajia (tilanne vuoden 2016 loppuun mennessä). Maassamme pesii säännöllisesti 244 lajia.
Linnut ovat Suomen parhaiten tutkittu, mutta myös uhanalaisin eliöryhmä. Kolmessa eri uhanalaisuusluokassa on yhteensä 86 lintulajia. Lisäksi on joukko populaatioltaan taantuvia ja siten silmälläpidettäviä lajeja.
Uhanalaisten osuus eri linturyhmissä on jakaumiltaan seuraavanlainen: päiväpetolinnuista 58 prosenttia, sorsalinnuista ja kahlaajista molemmista 39 prosenttia, varpuslinnuista 27 prosenttia.
Äärimmäisen uhanalaiset: Kuningaskalastaja, kiljuhanhi, punasotka, tunturipöllö, pikkusirri, suokukko, mustatiira, niittysuohaukka, kiljukotka, peltosirkku, tunturikiuru, tunturihaukka, heinäkurppa, vuorihemppo, haarahaukka, turturikyyhky, pikku-uikku, rantakurvi (yht. 18).
Äärimmäisen uhanalainen tarkoittaa, että laji on välittömässä häviämisvaarassa. Kriteerinä, että kannan arvioidaan vähenevän 80 prosentilla seuraavan kolmen sukupolven tai kymmenen vuoden aikana. Oma listanta ovat erittäin uhanalaiset ja myös vaarantuneet lintulajit. Lisäksi listataan silmälläpidettäviä.
Lintulajien suojelussa on saavutettu Suomessa muutamia hienoja onnistumisia. Hyvä esimerkki on merikotka, joiden määrä alkoi vähentyä Suomessa selvästi jo 1800-luvun lopulla. Vuoteen 1920 mennessä merikotka oli hävinnyt Merenkurkkua lukuun ottamatta kokonaan Suomenlahdelta ja Pohjanlahdelta (rauhoitukset 1924 ja 1926).
Suomen merikotkakanta elpyi sotavuosina, mutta väheni pian uudelleen. Vuonna 1950 Suomessa laskettiin olevan vain noin 35 merikotkaparia ja 1960-luvun lopussa noin 40 paria.
Suomen merikotkakanta on kuitenkin kasvanut nopeasti 1970-luvun lopulta lähtien. Nyt merikotka on jo levittäytymässä uusille pesimäalueille.
