Voi tätä luontoa! Katso sitä!

0

Kesälehtemme sisäkanteen otin kuvan pörriäisestä kirsikkapuun kukassa. Pöhinä puussa oli lohdullista, kun niin paljon puhutaan pölyttävien hyönteisten vähentymisestä. Äitienpäivälahjaksi sain pari hyönteishotellia mökin seinään.
Tähyilen linnunpönttöihin, ovatko miten asuttuja. Taannoin harmittelimme, kun pääskyset tekivät rivitalonsa saunan terassin kurkihirren päälle ja siivottavaa riitti. Västäräkistä vähäsen, puolikuuta peipposesta ja pääskysestä ei päivääkään… Teimme sen onnistuneen pesintäkesän jälkeen toiseen paikkaan ”suositustontteja”, mutta ei ole pääskysiä enää näkynyt.
Puhuimme, että vain biohajoavat pesuaineet ovat mökillä niitä sallittuja. Minua käskytettiin, että kaikenmaailman rounduppit on myös kielletty. Kun sitten riivin rikkaruohoja viime sunnuntaina, meille tuli yllätysvieras. Saunan alta tuijotti supikoira. Aikansa katseli paikkoja, ja pulska oli. Onkohan siellä kohta pesue?
Kävin korvasienten perässä läheisellä hakkuualueella. Pieniä puuntaimia oli taipunut kuivuudesta, pönkitin joitakin pystyyn ja hymähtelin itselleni. Sadetta olen ”manannut” koko kevään, kun useimmat ovat odottaneet aurinkoa ja lämpöä. Olen älyttömän tyytyväinen, ja toistelen kyllästymiseen asti perheenjäsenille iloani siitä, että lähes kaikki viime kesän kuivuuteen istutetuista pihakasveista selviytyivät talvesta. Äitini puutarharakkaus on yhä ymmärrettävämpi – kunpa vielä löytyisi itseltä ne taidotkin. Ihailen aamuin illoin pensaiden ja edessä olevien peltojen lupaavaa vihreyttä.
Voi tätä luontoa!
Aika moni lähipiirissäni miettii syömistään sen pohjalta, mistä raaka-aineet tulevat. Kulkemista harkitsee myös moni: pitääkö kaikkien ajaa omalla autolla peräkkäin?
Tässä pieniä ajatuksia ja kokemuksia, yhteistä niille kaikille on kasvava huoli. Luonto ympärillä kuihtuu kun kulutamme niin paljon, me täällä ja muut maailmanlaajuisesti. Näemme muutokset ja huoli kasvaa. Teemme arjen pieniä muutoksia ja toivomme, että maailmalla kasvaisi viisaus tehdä vaikutuksiltaan merkittäviä, riittävän isoja ratkaisuja.

Voi luontoriepua. Ei meilläkään täällä Suomessa riitä, että säädetään ympäristöä suojaavia lakeja tai tehdään vaikkapa ympäristön edun mukaisia linjauksia jätehuoltoon, jos niitä toimia voi siirtää ja jarruttaa, jättää huomiotta. Esimerkiksi Saaristomeri kärsii – vuodesta toiseen – ja toimet sen suojelemiseksi kompastelevat, vaikka tietoa vaikuttavista toimista on.
Moni meistä miettii, onko väliä mitä teen, kun naapuri tekee noin. Teethän kuitenkin oikein?

Tässä tuttu kesälehti, toimitus toivottaa luonnollista kesää!

Taina Tukia

Jätä kommentti