On vaikea edes kuvitella, kuinka paljon kauniin ja kirkkaan sairaalarakennuksen sisään on mahtunut surua, pelkoa ja ahdistusta ensimmäisten vuosikymmenten aikana, jolloin lääkettä kansaa riivaamalle tuberkuloosille ei ollut vielä keksitty. Juuri tämän kyseisen aikakauden ympärille tanssiesitys pureutui. Koreografina toiminut Annika Mutila onnistui vahvasti nostamaan mielikuvan keuhkotautiparantolan arjesta.
Potilaiden epätoivon ja kuoleman hetkillä hoitajattarien lähes sotilaallinen kurinalaisuus ja jämäkkyys oli koskettavasti läsnä koko esityksen ajan. Pikanttina yksityiskohtana toimivat Sari Stenlundin puvustamiin hoitajattarien essuihin ommellut kellot, jotka esittivät hoitajien yhtä tärkeintä työkalua. Ehkä kellot toisaalta tikittivät aikaa elämän ja kuoleman välillä.
Esityksen moniulotteisuus parantolan, hoitajien ja potilaiden välillä oli taidokkaasti toteutettu. Kerroksesta toiseen tanssijat johdattivat yleisöä kuin ohjelmoituina seuraavaan hetkeen.
Annika Mutila kertoo Aika Valossa -esityksen ensi-illan olleen jo muutama vuosi sitten. Niitä on ehditty esittää jo kymmeniä kertoja viime vuosien aikana.
– Nyt esitys otettiin Alvar Aalto -viikon ohjelmistoon ja sitä esitetään yhteensä 12 kertaa neljänä esityspäivänä, Mutila sanoo.
Irma Virta
Aika Valossa-tanssinäytöksiä nähdään Alvar Aalto -viikolla vielä keskiviikkona 28.8. ja lauantaina 31.8. Paimion parantolassa.
