Saako lapsi osakseen arvostavaa ja kunnioittavaa kohtelua niin vertaisiltaan kuin opettajilta? Entä tuleeko hän nähdyksi omana ihanana itsenään vai kokeeko hän ryhmään kuulumisen paineita eikä siten uskalla olla oma itsensä? Millaisena opettajat hänet näkevät ja millaiseksi tämä kahden välinen vuorovaikutus muodostuu?
Ihmisellä on sisään rakennettu tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Tarve kokea tulevansa täydellisen hyväksytyksi toisen ihmisen silmissä. Tähän kokemukseen rakentuu kokemuksemme toisista ihmisistä, vuorovaikutuksen laadusta sekä itsestämme. Merkityksellisimpiä kehityksen kannalta ovat lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutussuhteet ja kokemukset hyväksytyksi tulemisen tunteesta niissä.
Se, miten tulemme kohdatuiksi ja minkälaisia kokemuksia eri vuorovaikutussuhteissa muodostamme ja kuinka toistuvia nämä kokemukset ja kohtaamisen tavat lapsuudessa ovat, muovaavat käsitystämme itsestämme ja suhteesta muihin ihmisiin. Vanhempien lisäksi koulun aloittamisessa uusiksi merkityksellisiksi suhteiksi tulevat suhde opettajaan ja koulukavereihin. Näissä suhteissa kokemus ymmärtämättömyydestä, näkymättömyydestä, ohitetuksi tulemisesta, pilkatuksi tai alistetuksi tulemisesta toistuessaan sisäistyy meihin. Samalla tavalla tunne luottamuksesta, turvallisuudesta, aidosta kiinnostuksesta sekä halusta ymmärtää vaikuttaa meihin ja toistamme niitä myöhemmissä vuorovaikutussuhteissa.
Sanotaan, että lapsi oppii silloin kun häntä ei opeteta. Tämän oppimisen ydin on vuorovaikutuksessa, sen sisäistämisessä sekä peilaamisessa. Se millä tavalla me aikuiset käyttäydymme itseämme ja toisia kohtaan sekä puhumme itsestämme, toisista ja toisille välittää lapselle kuvan siitä, millainen hän on, miten ihmisten kuuluu toimia ja mitkä asiat ovat normaaleja tai sopimattomia. Jos haluamme lapsemme kasvavan itsetunnoltaan vahvoiksi, toisia kunnioittaviksi, itseään arvostaviksi ja myötätuntoisiksi, on meidän aikuisten toimittava kaikissa vuorovaikutussuhteissa näiden arvojen mukaisesti. Maailma muuttuu, jos me aikuiset keskitymme lastemme kasvun tukemiseen ja lempeään läsnäoloon.
Kirsi Forss
Kirjoittaja on toimintaterapeutti AMK, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) MLL:n kuntoutussäätiön palveluksessa.
