Leiri alkoi perjantaiaamulla virallisella lipunnostolla, leirivalan vannomisella ja telttojen pystytyksellä. Leirin pääroolissa ovat aina pelit, joissa joukkueina olivat Suomi, Australia, Jamaika, Meksiko, Nigeria, Kiina, Intia ja Uruguay. Joukkueet askartelivat joukkueliput, kilpailivat maittain leiriolympialaisten eri lajeissa ja pelasivat bingoa pöytien äärellä.
Ihastusta herättivät vuosina 2011–2012-syntyneet superfutarit, jotka erotti muista pelaajista sinisen paidan avulla. He saivat pelata sen verran kuin halusivat, niin usein kuin halusivat. Isommat pelaajat osasivat hienosti huomioida kentällä pienemmät futaajat.
Toisena leiripäivänä pelattiin paljon jalkapalloa. Naisten ja miesten edustuksen pelaajia kävi pelaamassa leiriläisten kanssa. Illalla ruokailutila muuntui diskoksi. Tanssin lisäksi ohjelmassa oli muun muassa limbo-kisaa. Rodin ja brasilialaisten pelaajien iloinen meno ja tanssilliset kyvyt huomattiin. Tämä herättikin kysymyksiä tanssin ja jalkapallon suhteesta toisiinsa.
Uimassa ja saunassa käytiin valvotuissa olosuhteissa sekä päivällä että illalla. Onneksi sinileväkin loisti poissaolollaan. Saunaa olisi toivottu myös aamuisin, sillä yöt ja aamut olivat leirillä erittäin kylmiä, ennen kuin aurinko alkoi lämmittää.
Sunnuntaina leirillä pelattiin finaalipelit, joista voittajaksi itsensä pelasi Suomi-joukkue. Lisäksi jokaisesta joukkueesta valittiin olympialaisten tulosten perusteella voittajat ja tsempparipelaajat sekä maalivahdit. Aikuisille talkoolaisille jaettiin muun muassa supervalmentajan, diskomiehen ja keittiöhengettären palkinnot.
Vanhemmat saivat sunnuntaina finaalipelien, palkintojenjaon ja lipunlaskun seuraamisen ohessa kahvia ja pullaa. Kello kolmen aikoihin leiriläiset lähtivät kohti kotia ja Marjaniemi
hiljeni odottamaan Paimion Kaupungin Seikkailuleiriläisiä.
Kiitos kaikille pelaajille, vanhemmille, yhteistyökumppaneille ja vapaaehtoisille, jotka mahdollistivat hienon leirin järjestämisen.
Tanja Lujala, Leirirexi 2019
