Oman kylän palvelut

Aikoinaan ensimmäistä yritystä perustaessani murehdin pitkään riitäisikö minulle asiakkaita ja olinko mahdollisesti tekemässä elämäni typerintä tekoa. Ja jos ei riittäisikään, kuinka minulle sitten kävisi. Nyt vuosia myöhemmin voin todeta, että hyvinhän siinä sitten kävi, mutta silti on aikoja, jolloin yrittäjän mieltä painaa edelleen huoli tulevaisuudesta, jopa siinä määrin, että se vaikuttaa yöuniin.

Yrittäminen ei ole helppoa, eikä asiakkaiden moninaisiin tarpeisiin tai hintatoiveisiin vastaaminen ole aina edes liiketoiminnallisesti kannattavaa. Puhumattakaan, jos yrityksen liiketoiminta perustuu kapealle kohderyhmälle ja rajatulle alueelle.

Muutama päivä sitten joku kyseli Paimion keskustelupalstalla paikallista eläinkauppaa. Ensimmäisissä vastauksissa osattiin kertoa kylän ainoan liikkeen juuri lopettaneen. Seuraavissa kommentoitiin kuinka lopettaneessa liikkeessä oli vääriä tuotteita, eikä se muutenkaan tuntunut sopineen omiin tarpeisiin ja siksi hankinnat oli keskitetty suuriin kaupunkeihin tai verkkokauppaan.

Sitten tuli ketjuun ilahduttava yllätys. Eräs paikkakuntalainen kertoi hänellä olevan suunnitelmissa perustaa Paimioon uusi lemmikkitarvikeliike. Kommentti keräsi nopeasti monta tykkäystä, mutta ei suuremmin muuta. Sen sijaan keskusteluketju jatkui siitä eteenpäin (varmasti ihan hyväntahtoisilla) uusilla vinkeillä lähikaupunkien eläintarvikeliikkeistä, mutta minulle tuli paha mieli yrittäjän puolesta. Muistin kuinka itse veivasin pitkään sitä, uskallanko vai enkö uskalla. Tuo ketju olisi saattanut lannistaa ainakin minut.

Siitäkin huolimatta, että kansainvälinen franschising-ketju saattaisikin joskus myydä jotain tuotetta verkkokaupassaan muutaman euron halvemmalla kuin paikallinen pienyritys. Iso yritys voi niin tehdä, koska sen volyymit ovat niin suuret, että se voi neuvotella itselleen paremmat hinnat kuin pieni paikallinen yritys.

Pienen putiikin yrittäjä tekee monesti kaikkensa palvellakseen asiakkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla ja tilaa mielellään tavaroita, joita asiakkaat haluavat ostaa. Mutta jos hän näin tekee, voisimme me paikkakuntalaiset palkita yrittäjän ihan ensiksi sillä, että kerromme mitä toivomme, emmekä vain äänestä jaloillamme. Ja toiseksi sillä, että olemme valmiit maksamaan tuotteesta sen, mikä on kohtuullista, emmekä ala vaatimaan tuotetta hinnalla, joka on alempi, kuin minkä yrittäjä siitä itse on joutunut maksamaan.

Eli terveiset vaan täältä Paimion reunamilta sille tulevalle eläintarvikepuodin yrittäjälle: meillä syödään (P A L J O N) Eukanubaa, ollaan jatkuvasti pesun tarpeessa ja tuhotaan vähintäänkin lelu päivässä 😉

Tiina Harmaja

Kirjoittaja on onnellinen newfoundlandinkoiran pennun omistaja Paimiosta.