Minun työni käytännöllisiä valintojani on ottaa tietty pelaaja pelaamaan tiettynä hetkenä. Jonkun mielestä se ei ole ollenkaan reilua jollekin toiselle pelaajalle. Kun valintoja teen, niin ensisijaisesti mietin joukkueen etua. Vastassa on aina se yksilö, joka valvoo oikeuksiaan. Heti vieressä on toinen yksilö, jolla myös on jotain oikeuksia. Pitäisikö olla reilu yksilön kannalta vai joukkueen kannalta? Se on tänä päivänä vaikeampaa, koska vaatimukset yksilön etujen puolelta ovat kasvaneet.
Elämän ongelmatilanteissa helposti aletaan etsiä syyllistä. Syyllistä voi olla vaikea löytää, jos kukaan ei ole tahallaan tehnyt mitään väärin. Asiat ovat usein niin kuin ne halutaan nähdä. Kun istutaan kahdella puolella pöytää, 6 on 9 toiselle. Kun päätös on tehty vilpittömällä mielellä, pitää voida luottaa ja hyväksyä päätökset. Syyllisten metsästys ei useinkaan auta eteenpäin.
Välillä minusta tuntuu, että pienet asiat muuttuvat liian isoiksi. Jäädään miettimään kokonaisuutta ajatellen pientä asiaa ja tehdään siitä liian merkittävä. Siinä sivussa se iso asia jää huomiotta ja siitä tuleekin pieni asia. Silloin pitää saada ihmiset miettimään sillä hetkellä olennaisinta asiaa. Kun perhonen heilauttaa siipiään, se synnyttää toiselle puolelle siipeä tsunamin kaltaisen pyörre-aallon, jolla on vaikutus pitkälle. Toivottavasti me synnytämme toiminnallamme positiivisia pyörteitä eikä negatiivisia pyörteitä, jotka voivat aiheuttaa monille ongelmia.
Asiat merkitsevät meille kaikille vähän eri asioita. Puolisosi voi ostaa sinulle kalliin taulun kodin seinälle ja sillä on tietty arvo. Mutta lapsesi voi piirtää sinun kuvasi ja kirjoittaa nimensä sen alle ja sillä on taas toisenlainen arvo sinulle. 5 € rahaa merkitsee minulle eri asiaa kuin kaikille teille, jotka luette tätä juttua. Ja kyse ei ole siitä, kuinka rikas tai köyhä olet, vaan miten suhtaudut rahaan.
Suomessa ihmiset vaativat selityksiä asioille. Pitää olla tiukat säännöt ja niissä on pysyttävä. Systeemiltä vaaditaan vastauksia. Asiat nähdään loogisina ja ne pitää perustella. Mutta koskaan ei pysty antamaan aukotonta selostusta. Joskus päätöksiä pitää tehdä ”lennosta” ja ei voi perusteellisesti selittää syitä. Joskus pitää vain uskoa, että tämä ratkaisu on paras.
Kaikkia asioita ei voi selittää, on myös selittämättömiä asioita. Äidilläni on tietty harvinainen reuma ja hän on joutunut kärsimään paljon ja käymään useissa leikkauksissa. Olemme pohtineet paljon, että miksi juuri hän sai tämän harvinaisen reuman. Mutta vastausta ei ole tullut ja olemme vähitellen hyväksyneet asian.
Joskus järjenkäytön jatkeeksi pitää vain hyväksyä, luottaa ja uskoa. Useimmiten se toimii, toisinaan voi tulla pettymyksiä. Elämää ei voi kontrolloida. Me ihmiset ajattelemme asioita eri näkökulmista, mutta se juuri taitaakin loppujen lopuksi tehdä tästä elämästä kiinnostavaa.
Tiago
SantosKirjoittaja on Paimiossa ja Sauvossa toimivan Peimari United -jalkapalloseuran valmennuspäällikkö.