– En sitä itsekään vielä oikein tajua, hän naurahtaa.
Lento Yhdysvalloista saapui Suomeen sunnuntaina, mutta jo maanantaiaamuna Pasanen oli jälleen työn touhussa lastentarhanopettajana Ilpoisten päiväkodissa.
– En viitsinyt ottaa enemmän palkatonta lomaa, kun näitä kisareissuja kuitenkin tulee. Olen ollut kyllä aika väsynyt, aikaero on kymmenen tuntia, Pasanen naurahtaa.
Pasasen kilpakumppanit keilailussa olivat pääasiassa ammattikeilailijoita. Hän kertoo, että Suomessa päivätöitä ei kuitenkaan keilailun takia kannata jättää, vaikka kuinka kilpailisi maailman huipulla. Niinpä Pasanenkin jatkaa hyvillä mielin lastentarhanopettajana.
– Kyllä ammattilaisena olo olisi todella haastavaa ja vaatisi paljon tukijoita. Kisaaminen olisi myös ihan erilaista, kun tietäisi, että oma leipä on siitä sitten kiinni, Pasanen sanoo.
Kiireinen kesä
Pasasella on takanaan valtavan kiireinen kesä, johon on mahtunut sekä iloa että surua.
25-vuotias Pasanen on opiskellut Laurea-ammattikorkeakoulussa Tikkurilassa sosionomin tutkintoa, minkä hän sai päätökseen kesäkuussa.
– Opiskelin monimuoto-opintoina, mikä tarkoittaa, että läsnäolopäiviä oli vain kaksi kuukaudessa, muuten opiskelin etänä. Olen kotoisin Porvoosta, niin samalla sain tehtyä aina reissun sinne kun kävin koulussa, Pasanen kertoo.
Paimioon Pasanen on muuttanut kihlattunsa, paimiolaisen Jere Oksasen perässä viitisen vuotta sitten. Varsinais-Suomi oli seutuna kuitenkin tuttu, sillä lapsuudestaan Pasanen on viettänyt 12 vuotta Raisiossa.
Opintojensa ohessa Pasanen on myös koko ajan tehnyt töitä ja treenannut keilailua. Nämä ovat kuitenkin hoituneet samassa paikassa, Hanhivaaran keilahallissa, Salossa. Pasanen treenaa yhtä vapaapäivää lukuun ottamatta viikon jokaisen päivänä, tunnin, pari kerrallaan. Lisäksi usein viikonloppuisin on keilakilpailuja ympäri Suomen.
Mitali omistettu enolle
Työkiireiden, keilatreenien ja opinnäytetyön teon keskelle Pasanen sai kesällä huonoja uutisia. Hän sai kuulla, että hänelle läheinen eno oli menehtynyt vain 54-vuotiaana. Eno oli aina ollut se, joka oli seurannut Pasasen keilailu-uraa ja ollut selvillä jokaisen kilpailun pistemääristäkin.
– Hän myös aina kehuskeli menestykselläni muille, Pasanen muistelee.
– Minulla meni monta viikkoa vain itkiessä. Keilatreeneihin tuli pitkä tauko, kokonaiseen kuukauteen en keilannut ollenkaan, hän kertoo.
Opinnäytetyö hänen oli kuitenkin saatava tehtyä, mikäli halusi valmistua sosionomiksi kesän aikana. Niinpä itkun lomassa hän opiskeli aina kun pystyi.
– Juttelin myös paljon Skypessä maajoukkueen urheilupsykologin kanssa, jolta sain paljon apua. Päätin, että minun pitää kääntää menetys voimavaraksi. Koska eno oli aina tukenut minua keilailussa, päätin hänen takiaan jaksaa eteenpäin, Pasanen sanoo.
Kun hän sitten voitti MM-kisoissa pronssia, päätti hän omistaa mitalinsa edesmenneelle enolleen.
– Uskon, että siellä hän nyt pilven reunalla sitten kehuskelee menestykselläni, Pasanen hymyilee.
16 vuotta keilausta
Pasanen on keilannut 16 vuoden ajan. Hänen isänsä ja isoveljensä keilaavat ja kilpailevat siinä, joten 9-vuotiaalle Pasaselle oli luonnollista aloittaa itsekin saman harrastuksen parissa.
Nykyisin Pasanen treenaa paitsi Hanhivaaran keilahallissa, myös Kupittaan keilahallissa Turussa, joka on lähempänä hänen uutta työpaikkaansa, Ilpoisten päiväkotia. Hanhivaarassa hän käy silloin tällöin myös töissä tuuraamassa sekä kerran viikossa, keskiviikkoisin valmentamassa keilailun junnutreenejä.
Pasanen suoritti sosionomiopintojensa yhteydessä lastentarhanopettajan pätevyyden.
– Olen luonteeltani sosiaalinen, niin ajattelin, että haluan työskennellä joko lasten tai vanhusten parissa. Ja työ päiväkodissa on kyllä tuntunut omalta, Pasanen sanoo.
Työstä Ilpoisten päiväkodissa Pasanen sai tietää kesällä, kaiken muun kiireen keskellä. Työ alkoi elokuun alussa ja sijaisuus jatkuu toukokuun loppuun saakka.
Pasanen kertoo, että päiväkodissa lapset ovat saaneet ihastella hänen mitaliaan ja henkilökunta on puolestaan luvannut järjestää töihin mitalikahvit. Onnitteluja Pasaselle on kertynyt paitsi suvulta ja töistä, myös yllättävältä taholta, kun hän sai hiljattain presidentiltä onnittelukirjeen.
Voitto idolia vastaan
Pasanen kertoo, että kilpailuviikko Las Vegasissa oli uskomaton. Se alkoi huonosti, mutta päättyi paremmin kuin hän oli osannut edes toivoa.
– Kilpailut alkoivat singleosuudella, mikä meni huonosti ja olin siitä kiukkuinenkin, hän muistelee.
Siinä vaiheessa kun hän tajusi olevansa neljän parhaan joukossa, oma tavoite oli jo saavutettu. Edellisen kerran neljä vuotta sitten MM-kilpailuissa hän oli 12.
Pasanen sai kilpailuissa vastaansa muun muassa yhdysvaltalaisen keilailutähti Shannone O’Keefen.
– Hän on ihan minun idolini ja oli siistiä päästä keilaamaan häntä vastaan. Sitten kun tajusin, että voin todella laittaa hänelle kampoihin, oli mahtava olo ja sitten vielä voitin hänet! Se kyllä toi itseluottamusta ja siitä eteenpäin kilpailu meni ihan flow-tilassa, Pasanen kuvaa.
Viimeinen peli kolumbialaista Maria Rodriguezia vastaan aluksi jäi kaihertamaan.
– Kilpailuissa pelattiin siis paras kolmesta -tyylillä ja hävisin hänelle 2–1. Ratkaisevassa pelissä jäin vain kuusi pistettä hänestä. Vähän tosin lohdutti, kun hän tuli kilpailun jälkeen sanomaan, että voitto ja viimeiset kaadot olivat tulleet hänelle vain onnen kautta, Pasanen sanoo.
Lopputulokseen Pasanen on erittäin tyytyväinen. Seuraavaksi hän tähtää syksyn euroopancupiin ja marraskuun maailmancupiin. Ehkä jonain päivänä Pasanen on vielä maailman paras naiskeilaaja.
– Tottakai se on haave, tulla maailman parhaaksi keilaajaksi. Keilaamisessa on se hyvä puoli, ettei se katso ikää. Monet huippukeilaajat ovat yli 40-vuotiaita, Pasanen tietää.
