Yleisökato saattoi johtua siitä, että urheilupuiston asemakaavan päivittäminen ja muuttaminen koskettaa suoraan vain muutamia paimiolaisia. Liikuntapaikka- ja viheralueiksi pyhitetyllä, pääosin Paimion kaupungin omistamalla kaava-alueella ei ole liiemmälti asukkaita.
Vaikka väkeä oli paikalla niukasti, ei asukastilaisuuden anti jäänyt vähäiseksi. Ne, jotka Paimiosalin tilaisuuteen saapuivat, olivat valmistautuneet käsiteltävään asiakokonaisuuteen huolellisesti. Muutamat heistä toimivat myös laajemman taustaryhmän äänitorvena.
Monitoimihalliin – jonka toteutumisen kohdalla joku on jo saattanut menettää toivonsa – liittyen likimain kaikilla paikallaolijoille oli yhteinen näkemys kolmesta asiasta:
Ensinnäkin siitä, että Paimio tarvitsee nimenomaan monitoimihallin eikä pelkästään liikuntahallia.
– Pitää muistaa, että myös kulttuuripuoli tulee aikanaan olemaan hallin suuri käyttäjä, todettiin tilaisuudessa useampaankin otteeseen.
Toiseksi oltiin yhtä mieltä siitä, että ainakaan Välitien varteen, osin tenniskenttien päälle, hallia ei pidä tunkea.
Paimion tekninen johtaja Markku Kylén myönsi Välitien tontin ahtauden. Hän katsoi kuitenkin, että Välitien varteen on syytä varata ainakin jonkin verran rakennusoikeutta tulevien vuosien muita tarpeita varten.
Kylénin kanssa samaa mieltä oli Paimion seuraparlamentin edustajana paikalla ollut Jukka Salmela.
Tulevat tarpeet saattavat liittyä esimerkiksi urheilupuiston huoltorakennuksiin. Nykyiset alkavat olla elinkaarensa päässä.
Mikäli monitoimihalli päätetään aikanaan toteuttaa urheilupuiston alueelle, on ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto jäähallin ja Vistantien välinen alue. Kyseistä sijaintia puoltaisi se, että maapohjan omistaa jo entuudestaan Paimion kaupunki.
Jonkinlaisia synergia-etujakin olisi luultavasti saavutettavissa, jos kaupungin liikuntapaikat sijaitsisivat toistensa välittömässä läheisyydessä.
Jäähallin viereen rakentamisen ongelmakohdiksi nähtiin kuitenkin muun muassa pysäköintitilan vähäisyys, liikennejärjestelyjen mahdollinen ongelmallisuus sekä arvokkaaksi koetun männikköisen puistoalueen pieneneminen.
Yleisön puolella istunut Jukka Oksa näki isoksi ongelmaksi myös sen, että jäähalliratkaisussa koulut jäisivät varsin kauaksi uudesta monitoimihallista.
– Jotta hallihanke olisi kannattava, olisi päivittäistä käyttöä oltava 10–12 tuntia vuorokautta kohden. On vaikea nähdä, miten se voisi toteutua ilman koulujen päiväaikaista käyttöä, Oksa tuumi.
Tulevina vuosikymmeninä myös jääurheilun ja -liikunnan tarpeet saattavat kasvaa Paimiossa siinä määrin, että tarvitaan tekojäärata tai toinen pieni jäähalli.
Sellaista tuskin kannattaisi ryhtyä toteuttamaan muualle kuin nykyisen jäähallin viereen. Kyseistä sijaintia puoltaisivat jo pelkästään jäädyttämiseen ja kiekkoturnauksiin liittyvät seikat.
Kolmas seikka, josta tilaisuudessa vallitsi syvä yksimielisyys oli se, että urheilupuistohankkeen ”verkko-osallistamiseen” liittyvä asukaskysely oli limbo jo syntyessään. Ennen kuin varsinaiseen kyselyyn pääsi vastaamaan, tiedusteltiin vastaajalta maat ja mannut, hyvä ettei kengännumeroa myöten. Ja kun vihdoin oltiin päästä itse asiaan, teki kyselyyn sisällytetty tietotekniikka monen vastaajan kohdalla täydellisen tenän.
Tietotekniikka heitti kuperkeikkaa myös yleisötilaisuudessa. Kyselyn tuloksia ei kyetty millään ilveellä heijastamaan Paimiosalin valkokankaalle.
Yleisön puolella istunut Rauno Berg puki useimpien paikalla olijoiden mietteet sanoiksi:
– Toi kysely… heittäkää se äkkiä roskikseen.
Koko lailla yhtä mieltä asukastilaisuudessa oltiin myös siitä, että urheilupuistoon ja monitoimihalliin liittyviin liikenne- ja pysäköintiratkaisuihin ei ole varaa suhtautua yliolkaisesti eikä myöskään ylioptimistisesti.
