PAKINA Miten hoitaisi nämä jälkensä?

0

Kunnon kansalaisen tulee otsa kurtussa miettiä helkilökohtaista hiilijalanjälkeään. Meillä eläkemummoilla on tosin se etu, että otsa on jo valmiiksi rypyssä. Niinpä voimme näyttää syvällisiä pohtivilta, vaikka tuumailisimme jotain ihan hassuja juttuja.

Myin autoni, kun jäin eläkkeelle. Tosin syy ei ollut mikään ylevä ilmastokannanotto, vaan nuukuus. Autoiluun uppoaville rahoille oletin löytyvän muitakin käyttötarkoituksia, esimerkiksi viini, laulu ja papat. Ulkomaanmatkojakin olin harrastanut, mutta nyt ne ovat syntilistan siellä mustimmassa päässä. Uskaltaakohan enää tunnustaa, että kaukomaat kutsuvat edelleen. Ehkä seuraavan kerran, kun menen lentoasemalle, on syytä yrittää vaivihkaa hiippailla lentokoneeseen kommandopipo silmillä. Voi kyllä käydä niin, että lennän vauhdikkaasti lentoasemalta. En suinkaan kaukomaan hotelliin, vaan ovesta ulos parin virkapukuisen saattamana. Ja matkamuistoksi saan sakkolapun tai määräaikaisen täysihoidon valtion palvelutalossa.

On siis ollut totuteltava elämään ilman auton mukavuutta ja mietittävä korvaavia vaihtoehtoja.

Peilikuvani perusteella luuta olisi meikämummolle asianmukainen kulkupeli. Tässäkin on ilmeisiä ongelmia. Jo hankinnan haasteet ovat ylipääsemättömät. Tylypahkan luutamyymälän markkinat eivät näytä yltävän tänne pohjolan perukoille. Toisekseen luudan logistiset ominaisuudet ostosten viemiseen kaupasta kotiin ovat kovin rajalliset. Rinkeleiden, reikäleipien ja lenkkimakkaran kuljettamiseen tuo kulkuneuvo sopii hyvin, mutta tällainen ruokavalio tuskin pidemmän päälle täyttää mitään suosituksia.

Niinpä polkupyöra on edelleenkin tuttu ja luotettava kumppani. Kehuvat näitä uusia sähköavusteisia polkupyöriä. Mutta kyllä sähkönkin tekemiseen tarvitaan yhteiskunnan ponnistuksia.

Meitä ohjeistetaan vähentämään lihan syöntiä, jotta maapallo pelastuu. Jostain proteiinit on saatava, jos lehmät ovat kohta lainsuojattomia, kun ne päästöillään pilaavat ilmaston.

Me viisi miljoonaa suomalaista ryhdymme siis syömään urakalla papuja. Lisätään lautaselle vielä kaalia, lanttua ja sipulia, niin lähienergiaa alkaa löytyä. Maakaasua käytetään jo nyt polttoaineena joissain autoissa. Mahakaasuista varmaan löytyy samoja palavia ainesosia. Niitä tulisi nyt hyödyntää ja kehittää polkupyörään jonkinlainen jälkipoltin Hornettien tapaan. Ainut ongelma on tämän kaasuenergian talteenotto. Tässä olisi loistava tilaisuus pellepelottomien innovaatioille! Tulevaisuudessa meikäläiset mummot kiitävät kauppakassien kanssa fillareillaan ylämäkeä sananmukaisesti tuli ahterissa. Siinä saisivat nutturat ja permanentit kunnon oikaisuhoidon. Ja jos oikein tehokkaiksi ryhdytään, tässä kyydissä propellipipo toisi vielä lisäarvoa. Sopivat viritykset reppuun, ja kännykän voisi ladata samalla kauppareissulla.

Marja

Jätä kommentti