Lintuharrastajat saivat edellisviikolla uutisia etelänaapuristamme Virosta. Siellä oli vaelluksella havaittu toista tuhatta punajalkahaukkaa. Myös eteläisessä Ruotsissa oli ollut puolen sataa yksilöä liikkeellä.
Ja viime viikolla alkoi lähes kaikkialta Etelä-Suomen havaintopaikoista kiiriä tietoja ohi lentäneistä linnuista. Suurin osa oli ollut vielä matkalennossa pohjoista kohti, mutta kohta muutamia alettiin havaita myös paikallisesti saalistelemassa. Kirjoittaessani niitä on havaittu ohittavana ainakin Kaarinan Kuusiston lahdella parin yksilön voimin sekä pari yksilöä aivan Paimion rajalla.
Punajalkahaukka on meillä Suomessa niin sanottu ”pikkurari”, eli sitä havaitaan meillä vähälukuisesti muutamia kymmeniä yksilöitä lähinnä syksyisin. Niiden pääpesimäalueet sijaitsevat Kaakkois-Euroopassa. Muutamia kymmeniä lintuja pesii meitä lähinnä heti Laatokalta kaakkoon. Laji on pari kertaa pesinyt onnistuneesti myös meillä, mutta sen vuosittaiset havaintomäärät eivät juuri ole useisiin kymmeniin kohonneet. Niinpä monet uudet harrastajat odottavat tätä invaasiota innoissaan.
Punajalkahaukka on pienikokoinen jalohaukka. Sen voi lähinnä sekoittaa eri puvuista riippuen tuulihaukkaan tai nuolihaukkaan. Vanha punajalkahaukka on näyttävän näköinen, tuhkansiniharmaassa puvussaan, josta erottuu vain kirkkaanpunaiset ”housut”. Vanha naaras taas on tummansiniharmaa selästään. Selkä on vahvasti poikkijuovainen. Päälaki, sekä rinta ja vatsa ovat oranssinbeigen sävyttämät ja juovattomat. Nuoret linnut, joista tämänkertainen vaellus näyttää koostuvan, ovat päältä tumman harmaita ja alta pitkittäisviiruisia. Naaman kuviointi on hyvin vahva. Nämä kuviot ja harmaampi selkä erottavat linnun selvästi juuri nuoresta tuulihaukasta, jolla kuviot ovat heikommat ja selkä poikkeuksetta punaruskea. Lisäksi lentävällä nuorella punajalkahaukalla on siiven takareuna alta leveälti tumma.
Muitakin petolintuja
Taivaalle tähyillessä on lähes aina havaittavissa muuttoa. Varpushaukkojen pääryhmät lähestyvät etelärannikkoa ja jäänevät pieneksi hetkeksi keräämään voimia ja ravintoa. Sitä onkin kylliksi, koska muuttavat pikkulinnut ovat myös alkaneet vaeltaa etelämmäs ja ennen meren ylitystä ne hakeutuvat rannikolle syömään ja lepäämään. Pääskyjä näkee vielä päivittäin, mutta osa niistä on jo ylittänyt Suomenlahden. Kurjet ja hanhet taas odottavat suotuisia tuulia lähteäkseen ja niitä voikin havaita merenlahdilla useiden tuhansien parvissa.
Rannikon lahtien törmät keräävät haukkoja ruokailemaan. Varpus- ja kanahaukkojen lisäksi voi nähdä yksittäisiä suohaukkoja leijailemassa pelto- ja ruovikkoalueiden päällä. Pohjoisessa pesivän sinisuohaukan ja kotoisan ruskosuohaukkamme joukkoon on liittynyt useita nuoria arosuohaukkoja. Ne vaeltavat ensimmäisenä syksynään punajalkahaukkojen tavoin pitkänkin matkan ennen matkaansa etelään. Tämän hoikkasiipisen haukkalajimme ilmaantuminen pelloillemme kertoo vuoden ajan vaihtumisesta. Syksy on tulossa.
teksti Petri Laine, kuva Pekka Salmi
