Puun halaamisen tiedetään laskevan stressitasoa ja vaikuttavan rauhoittavasti kuten luonnossa liikkumisen yleensäkin. Miksi sitä pidetään vähän outona touhuna, vai pidetäänkö? Mitä mieltä tulevat metsurit ovat puunhalauksesta?
Livian maaseutuopiston Paimion yksikön metsätalouden 2. vuosikurssin oppilaiden ja heidän opettajansa Matleena Lindström koettivat vastata näihin kysymyksiin.
Lieneekö nuorilla miehillä olleen muita halattavia, koska yksikään heistä ei myönnä puita halanneensa, ainakaan ääneen. Tosin yksi heistä myöntää halanneensa puuta – mutta mittanauhan kanssa. Se, mitä puunhalaamisella tarkoitetaan, ei välttämättä olekaan niin yksiselitteistä. Kesätyössään puiden taimia istuttanut opiskelija viritti keskustelun taimien käsittelystä. Ehkä se ei ihan perinteistä halaamista ole, mutta aika hellävaraista käsittelyä kuitenkin uudistuvan luonnon hyväksi.
Opiskelijoita ympäri Varsinais-Suomen
Metsuriopiskelijat ovat tulleet Paimioon eri puolilta Varsinais-Suomea, mutta yhtään paimiolaista ei ryhmässä ole. Ryhmässä on kymmenkunta opiskelijaa ja he suuntautuvat metsuriksi tai metsäkonetyöhön, Lindström kertoo.
– Työ ei ole niitä keveimpiä ja helpoimpia, mutta suuntautuminen alalle on ollut heille kaikille lähes itsestään selvää, hän sanoo.
– Metsurin koulutuksen jälkeen on mahdollista jatkaa metsäalan opiskelua lisää. Koulutus antaa alalle hyvät valmiudet eteenpäin, Lindström kertoo.
Ammatinvalinnan pääpaino tuntui olevan nuorille luonnossa ja ulkoilmassa liikkuminen. Työn itsenäisyys, vastuullisuus ja ennen kaikkea työllistyminen olivat valinnan tärkeimmät kriteerit. Lindström kertookin, että valmistuneet opiskelijat ovat työllistyneet hyvin. Yksi tämän vuosikurssin oppilaista on tehnyt jo alan työsopimuksen ja hän voi tehdä työtä koulutuksen ohella.
Metsänhakkuut mietityttävät
Suurimmalle osalle opiskelijoista metsä ja metsänhoito on ollut osa elämää jo lapsesta asti. Osalle heistä ala tuntui luontevalta, koska kiinnostus luontoon on ollut vahvaa. Onpa joukossa yksi niin sanotusti ”pystymetsästäkin” tullut, kuten kaverit hyvässä hengessä kuittailivat, ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta metsätöistä. Hän on kasvanut kaupungissa, mutta ammatinvalinta luonnossa liikkuen tuntui hänestäkin hyvältä vaihtoehdolta.
Viime aikoina metsät ovat kansainvälisestikin olleet otsikoissa Brasilian metsänhakkuiden myötä. Aihe sai nuoret opiskelijat huolestumaan ilmastonmuutoksesta ja kaikesta muusta valtavien metsätuhojen myötä tulevista ilmiöistä. Paimiossa ajoittain kiivastakin keskustelua herättäneet puunkaadot lähimetsissä viestittävät sitä, miten tunteita herättävästä asiasta on kysymys.
Jonkun mielestä maisema ei saisi muuttua, puita ei saisi kaataa ja toisten mielestä hakkuut ovat vain hyväksi; tulee valoa ja avaruutta.
– Metsässä aistit heräävät ja mieli rentoutuu, eräs opiskelijoista kiteytti.
– Joskus kun tuntuu, että on väsynyt eikä oikein jaksaisi keskittyä, niin metsän tuoksu ja äänet rentouttaa, hän jatkaa.
– Siellä ajatukset selkiytyy. – Metsä ei juuri koskaan ole täysin hiljainen, hän lisää.
– Metsässä maistuu jopa musta kahvi, jota en muulloin juo, yksi ryhmästä nauraa.
Koulutuksen sisällöstä he kertovat, että metsurin koulutus antaa laajasti tietoa metsistä ja niiden hoidosta.
– Emmekä me kouluttaudu metsän tuohoajiksi vaan meille hyvinvoiva luonto on tärkeä osa elämää, kuten useimmille suomalaisille, eräs heistä toteaa.
Irma Virta
