Paimiolainen Ylhäisten tila on mukana kokeilussa, jolla pyritään edistämään ilmastoystävällistä viljelyä Suomessa. Käytännössä maaperä saadaan sitomaan enemmän hiiltä, kun pelloilla kasvatetaan samanaikaisesti sekä tuotantokasveja että kerääjäkasveja.
– Itse asiassa kannustimme viljelijöitä tähän jo parikymmentä vuotta sitten, kun toimin johtajana Proagriassa. Vielä siihen aikaan nykyisiä kerääjäkasveja tosin pidettiin maanmuokkaajina. Nyt ne nähdään myös hiilinieluna, Ylhäisten tilan isäntä Mikko Lindberg toteaa.
– Ilmastokeskusteluissa esiintyy paljon väärää tietoa. Suuri osa päättäjistäkään ei tiedä, miten ilmasto- ja ympäristöystävällisesti maatalous toimii Suomessa. Meillä on esimerkiksi siirrytty enimmäkseen suorakylvöön, eli peltoja ei enää kynnetä laajassa mitassa, mikä aikaisemmin aiheutti hiilen vapautumista ilmakehään.
– Monella tilalla kuten meilläkin on myös pyritty pääsemään eroon fossiilisista polttoaineista. Lämmitämme uusiutuvalla energialla ja tuotamme sähköä aurinkopaneeleilla.
Valtava kyky sitoa hiiltä
Ylhäisten tila on yksi runsaasta sadasta suomalaisesta maatilasta, jotka ovat mukana Baltic Sea Action Groupin koordinoimassa Carbon Action -hiilipilotissa. Viisi vuotta kestävässä tutkimuksessa kerätään tietoa hiilen varastoitumisesta maaperään. Hankkeessa on mukana koko joukko merkittäviä toimijoita kuten esimerkiksi Sitra, Luonnonvarakeskus ja Ilmatieteen laitos.
– Kun kuulin tästä hankkeesta, innostuin valtavasti, koska maaperällä on valtava potentiaali sitoa hiiltä. Elina Lindberg kertoo. Hän on Mikko Lindbergin tytär ja ottamassa tilan hoitoonsa lähitulevaisuudessa sukupolvenvaihdoksen myötä.
Elina lisää, että ranskalaisten tekemien laskelmien mukaan ilmaston lämpeneminen pysyy 1,5 asteessa, jos maaperähiilen määrää lisätään 4 promillea vuosittain maailman nykyiselle peltoalalle.
Sato ei kärsi kerääjäkasveista
Ylhäisten tilalla on yksi viiden hehtaarin kokoinen peltolohko mukana tutkimuksessa. Toisella puolella lohkoa on kasvatettu pelkästään syysvehnää ja toisella puolella syysvehnän seassa italianraiheinää ja valkoapilaa. Vehnä on nyt puitu ja ensimmäiset kokemukset on saatu.
– Sadon määrässä ei ollut eroa näiden vertailualojen välillä. Peltoalalla, jossa oli kerääjäkasveja, vehnän laatu oli jopa aavistuksen verran parempi. Maaperäkin näyttää hyvältä ja lierot viihtyvät. Tiedot hiilen sitoutumisesta maaperään saadaan kuitenkin vasta hankkeen päättyessä, Mikko summaa.
Peltoviljely ei yksin elätä
Viime aikoina on puhuttu paljon myös suomalaisen maatalouden heikosta kannattavuudesta, eikä muutosta ole näköpiirissä.
– Taloudellisesti maatilat ovat edelleen vaikeassa tilanteessa, koska tuottajahinnat ovat erittäin alhaalla. Vertailin juuri, että vuonna 1984 viljelijä sai myllyvehnästä 550 euroa tonnilta nykyrahassa. Nyt siitä saa runsaat 200 euroa, kun mukaan lasketaan nykyiset tuet, Mikko toteaa.
– Viime vuonna, kun sadot olivat heikkoja, viljasta sai hieman paremman hinnan. Tänä vuonna hinta on taas alhaisempi, kun sadosta on tulossa melko hyvä.
Mikko ja Elina arvioivat, ettei isokaan tila kannata enää pelkällä peltoviljelyllä ilman erikoiskasveja. Ainakin investointien tekeminen on erittäin vaikeaa. Pitää olla muuta toimintaa viljelyn lisäksi.
Ylhäisten tilallakin toimeentulo hankitaan monelta eri osa-alueelta. Pääpaino on viljelyssä ja metsätaloudessa, mutta tila tuottaa myös kalkkunoiden siitosmunia ja tarjoaa erilaisia urakointipalveluja. Osana toimintaa on valmennustoimintaan keskittynyt ratsutalli. Tila järjestää myös maatilamatkailua majoitusta myöten.
JARI MALM
