Liikenneturvan kyselyssä yhdeksän kymmenestä kertoo arvostavansa sitä, että pimeän aikaan kävelijällä on heijastin ja pyöräilijällä valo. Moni on itse kokenut vaaratilanteita, kun on kohdannut pimeällä valottoman, usein vieläpä tummiin pukeutuneen kulkijan. Silti edelleen liikkuu heitäkin, jotka “unohtavat” käyttää heijastinta tai ylipäätään mitään valoa. On jopa hiukan erikoinen yhtälö, että monet ajoneuvoilla liikkuessaan säpsähtävät “pimeitä” kulkijoita, mutta unohtavat sen itse kun lähtevät jalan tai pyöräillen liikkeelle.
Syysiltoina ja pian taas aamuisinkin pimeys ja hämärä tekevät kaikesta näkemisestä ja näkymisestä vaikeaa. Näkemäalue pienenee jo iltahämärässä saati sitten pimeässä illassa, ja havaintoaikaa on aina huomattavasti vähemmän kuin valoisaan aikaan. Katuvalojen alla kulkija voi kuvitella olevansa näkyvillä, mutta ei se ole mitenkään itsestäänselvää. Joskus vastaantulevan ajoneuvon valot ja häikäistyminen piilottavat jalankulkijan. Syyskelissä sumu ja sade hankaloittavat tilannetta entisestään. Katu voi kiillellä ajovaloissa niin, että heijastinkin jää vain pieneksi kimallukseksi.
Liikenneturvan selvitysten mukaan autoilijat havaitsevat lähivaloilla ajaessaan ilman heijastinta kulkevan kävelijän vasta noin 50 metrin päässä, kun taas heijastinta käyttävä näkyy jopa 350 metrin päästä. Ero on niin merkittävä, että jokainen ymmärtää miten iso se on ajotilanteessa.
Heijastimen pitäisi siis olla kaikenikäisten automaattinen turvaväline. Heijastavuutta on nykyisin sekä ulkoiluasuissa että asusteissa, ja lisäksi tarjolla monenlaisia design-heijastimia ja vaikkapa liikunta-asuihin istuvia stretch-malleja. Heijastin ei ole tyylitön eikä hankala, kun sen oikein valitsee. Kaiken lisäksi heijastimia voi käyttää useita, mikä vain lisää turvallisuutta.
Itsestään selvää on, että vastuullinen vanhempi pitää huolen siitä, että näyttää lapselle itse mallia heijastimen käytöstä ja valvoo, että heijastin kulkee lapsen mukana. Onhan?
Taina Tukia
