Kekrin aika on käsillä ja Jouluun on aikaa 56 päivää. Sadonkorjuukausi on lopuillaan, kun Halikossa valaistut kurpitsat antavat iloa pimeässä kulkeville autoilijoille ja muille liikkujille. Kulunut kasvukausi oli edellisvuotta parempi, vaikka ei suuria riemun huutoja tuonut tämäkään.
Moni viljelijä on kokenut suurta ahdistusta, kun on seurannut vilkkaana vellonutta ilmastokeskustelua ruuan ympärillä. Ahdistus tulee lähinnä siitä, että oikean tiedon jakaminen julkisuuteen on ollut todella vaikeaa. Harmillisinta on ollut, että taustalla on eräiden pääkaupunkiseudun poliitikkojen tarve saada julkisuutta raflaavilla lausunnoilla. Myös yliopistoravintoloiden päätös poistaa naudanliha ruokalistoilta on ikävä, kun sitä perustellaan asiantuntemattomilla ilmastolausunnoilla. Ruokaa voivat tarjota miten haluavat, mutta perustelut olisi syytä olla oikeat, mikäli pitää asiaa lainkaan perustella.
Maatalous on tehnyt vuosien varrella todella paljon ympäristökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, mutta nyt tulee mielikuva, että kaikki on ollut turhaa, kun sille ei haluta antaa mitään arvoa.
Hyvää tässä asiassa on kuitenkin se, että asiasta on saatu julkisuuteen monenlaista tietoa, joten uskon, että suomalaisen ruuan hyvät ilmastoarvot ovat tulleet monille nyt paremmin tutuksi. Jopa tiedotusvälineet ovat vähitellen kiinnostuneet suomalaisesta ruuantuotannosta ilmaston pelastajana.
Suomalainen ruoka on ilmastoteko. Syödään siis kaikenlaista kotimaista lähellä tuotettua ruokaa.
Sunnuntain lehdessä (TS 27.10.) ympäristöministeri Krista Mikkonen kaipasi ilmastotekoja. Ehkä kannattaisi katsoa ympärilleen. Tänäkin vuonna on asennettu satojatuhansia aurinkopaneeleja, romutettu vanhoja autoja, siirrytty öljylämmityksestä ystävällisempiin lämmitysmuotoihin, kotimainen ruoka on saanut enemmän ystäviä jne. Puuntaimia on istutettu suomalaisiin metsiin miljoonia kappaleita kasvattamaan hiilinieluja. Tekoja löytyy, toki vähiten ne muutokset näkyvät eduskuntatalon ympäristössä.
Kaikkein oudoimmalta on näyttänyt kivihiiltä polttavien ja roskat Itämereen kaatavien helsinkiläisten saamaton puuhastelu. Ei nähdä malkaa omassa silmässä, edelleenkään. Helsinkiläisillä olisi taloudelliset edellytykset korjata omat ympäristöongelmansa vuodessa, mikäli vaan haluttaisiin osallistua myös omasta kukkarosta.
Onneksi on Paimio!
Paimio päätti liittyä hiilineutraalien kuntien (HINKU) kunnianhimoiseen joukkoon. Erinomaista. Vaikka rahaa on vähän, on Paimiossa jo moni asia tehty oikein ja lisää on suunnitelmissa. Toivon, että monet kuntalaiset pyrkivät samaan tavoitteeseen.
Oma tavoitteeni on, että oma maatilamme kaikkine toimintoineen olisi hiilineutraalia jo vuonna 2025.
Asia kerrallaan. Ja hyvää tulee.
Mikko Lindberg
Tekee työtä, jolla on tarkoitus. Edelleen.
