Tämän tästä käydään paikallisesti keskustelua siitä, miten yhteisömme vastaa ikääntyneiden palvelutarpeisiin.
Paimiossa ikääntyneen väen palvelutilanteesta ja -tarpeista hyvä kokonaiskuva on Paltanpuiston Palvelukeskusvastaava Liisa Vanhasella, kotihoidonohjaaja Kirsi Lehdolla ja avopalvelunohjaaja Ritva Aaltosella. Keskustelu heidän ja Paimion sosiaali- ja terveysjohtaja Eeva-Sirkku Pöyhösen kanssa rakentaa kuvaa siitä, että Paimiossa ikäihmisten palvelut ovat monipuolisia, ja niiden piirissä olevien määrä on samassa linjassa, kuin naapurikunnissa ja maakunnassa yleensä.
Pienen paikkakunnan ja kohtalaisen keveän organisaation etu on, että ikääntyneiden tilanteet tunnistetaan ja niiden seuranta toimii. Myös omaisia kannustetaan kertomaan huolistaan ja esittämään toiveita vaikka siitä, miten omalle ikäihmiselle kerrotaan mahdollisista tukipalveluista. Vanhushuollon piirissä on herännyt myös idea niin sanotusta huolinapista, jonka kautta kuka tahansa voisi kaupungin nettisivujen kautta kertoa huolensa läheisen ikäihmisen selviytymisestä.
Kotona asuvia 75 vuotta täyttäneitä on Paimiossa hieman enemmän kuin lähiseudun muissa kunnissa eli viimeisten tilastojen mukaan yli 90 prosenttia. Yksin heistä asuu käytännössä joka toinen. Kotona asumista myös määrätietoisesti tuetaan kotipalvelujen avulla, sillä moni vanhus haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
” Mihin minä nyt kotoani lähtisin?”
Säännöllisen kotihoidon piirissä on viimeisten tilastointien perusteella noin 13 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Kotihoidossa tuetaan iäkkäiden kotona asumista kotikuntoutuksen avulla, räätälöimällä palveluja sopivaksi.
Kotona pärjäillään
Paimiolaisilla ikäihmisillä on vahva pärjäämisen, itsekseen selviytymisen mentaliteetti. Toki se on sodanjälkeisille sukupolville tyypillistä.
Se tarkoittaa, että moni ikääntynyt pärjää itsekseen tai pariskuntana, vaikka ulkopuolisin silmin tilanne näyttää jo haastavalta. Osalle on iso henkinen kynnys tukeutua ulkopuoliseen apuun.
– Ikääntyneillä on lakisääteinen oikeus palveluneuvontaan ja meillä on vanhuspalvelutyössä se ajatus, että velvollisuutemme on kertoa mahdollisista palveluista. Moni ei silti ole halukas ottamaan niitä vastaan, kuvaa Ritva Aaltonen.
Kirsi Lehto varmistaa asian myös kotihoidosta katsoen.
– Sitä sinnitellään. Koetaan vaikeaksi päästää ketään sinne omaan kotiin auttamaan.
”Palkkaako pitäisi ottaa siitä, että hoidan puolisoa?”
Paimiossa oli kesäkuun lopun tilastojen mukaan 43 omaishoitajaa, jotka hoitivat yli 65-vuotiasta omaistaan, yleensä puolisoa. Edelleen on heitäkin, jotka eivät ota vastaan edes omaishoitajastatusta tai siihen liittyvää palkkiota, koska kokevat sen jotenkin vääräksi. Kun on alttarilla luvattu ylä- ja alamäet.
– Myöskään Kelan eläkkeensaajan hoitotukeen oikeutetut eivät kaikki sitä edes hae. Pyrimme kyllä näitä kartoittamaan ja asiasta informoimaan, sillä omaishoitajalle kuuluu myös kolme päivää vapaata joka kuukausi. Aika ruuneberi ja joskus hyvinkin suorapuheinen saa kyllä sanoissaan olla, että näitä vapaitakin pidettäisiin ja apua otettaisiin vastaan, paljastaa Ritva Aaltonen.
”Ei meille mitään plikkoja oteta, vaimo pärjää kyllä.”
Aaltonen kertoo, että usein ongelma pariskunnan kohdalla kiteytyy siihen, että miehen on vaikea ymmärtää miten vaimo tarvitsee vapaapäivää. Kuitenkin kyse on siitä, että kotona pärjätään vain tasan niin pitkään kuin vaimo jaksaa.
– Eräs rouva kerran tokaisi, että nämä vapaat tulevat niin kalliiksi, ja hiukan kummastelin, kun hoitopäivän hinta on sentään vain reilut 11 euroa. Kyse olikin siitä, että rouva oli vapaallaan ostanut jo pari uutta laukkua. Tällaisesta vilpittömästi iloitsen, hän naurahtaa.
– Vapaiden lisäksi myös avustavia palveluja kotihoidossa otetaan melko hitaasti vastaan. Valitettavasti usein vasta kun hoitaja on jo katkeamispisteessä, arvioi Kirsi Lehto.
Arjen tukeminen ratkaisevaa
Hän ja Aaltonen korostavat, että usein oikein ajoitettu apu ja tuki ylläpitävät hyvää arkea kotona. Siksi liikkeelle lähdetään kartoituskäynnistä, joihin aloite voi iäkkään asiakkaan lisäksi tulla myös omaisilta, jotka ovat huolissaan tai lapsilta, jotka väsyvät käymään kauempaa ”katsomassa miten siellä pärjätään”.
Kartoituksessa käydään läpi kotihoidon peruspalveluja, kuten peseytymisessä avustaminen, ravitsemus, lääkkeet, perushoitotoimet. Kotihoidon palvelut ovat siis ikääntyneen hoitoa, eivät kodinhoitopalveluja. Roskat viedään ja tiskipöytä pyyhitään, mutta siivouspalvelusta kyse ei ole.
Tänä kesänä omaishoidettavissa on aiempaa selvemmin näkynyt nuorempien ikäluokkien määrän nousu. Kyse on usein lapsi-vanhempi hoitosuhteesta, mutta myös yhä nuoremmista muistisairaista, jopa siis alle eläkeikäisistä.
”Ei siitä kerrota, mutta yksinäisyys näkyy.”
Yksinäisyys on monen ikääntyneen vaikea ongelma, josta ei puhuta. Yksinäisyys iskee kun puoliso viereltä poistuu, mutta joskus voi olla myös niin, että pariskunnasta toinen on yksinäinen. Ei ole enää puhuttavaa. Yksinäisyyteen voi liittyä myös turvattomuuden tunteita.
Toisinaan muutos elämäntilanteessa järkyttää. Naisille on tyypillistä, että kun kädentaidot heikkenevät ja käsityöt jäävät, tulee tunne, mitä nyt teen. Miehille ajo-oikeuden menettäminen on joskus lamaannuttavaa.
Tässäkin kohden Paimiossa on tehty ja tehdään kannustavia toimenpiteitä. Toimintakykyä ylläpitävä päivätoiminta tukee ja edistää vireyttä, terveyttä ja toimintakykyä, ja mikä tärkeää, tuo ikäihmisen muiden joukkoon. Paimiossa vanhuksia kannustetaan osallistumaan päivätoimintaan ja sen suosio on kasvanut selkeästi jo usean vuoden ajan. Esimerkiksi muistisairauden toteamisen aikaan olisi hyvä hetki hakeutua päivätoimintaan, koska sieltä on helpompi siirtyä myöhemmin intervallihoitoon ja aikanaan palveluasumisen piirin.
Senioripäivätoiminnassa Paltantiellä on tänäkin vuonna ollut mukana nelisenkymmentä ikäihmistä, nuorin näistä reilu seitsemänkymppinen ja vanhin 95-vuotias. Toimintaa rakentavat siellä työskentelevien ohjaajahoitajien lisäksi kotihoidon fysioterapeutti ja muistihoitaja. Palvelu on osa kotihoidon palvelua, ja siihen hakeudutaan samaan tapaan kuin kotihoidon muihinkin palveluihin.
Myös menestyksekästä ystäväpiiritoimintaa on nyt ollut muutaman vuoden ajan. Moni on löytänyt sieltä ystäviä, joiden kanssa toimitaan nykyään jo oma-aloitteisesti.
Kun kotona ei selviä
Lukumääräisesti katsoen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoivassa on92paimiolaista ikäihmistä. Heistä 89on tehostetussa asumispalvelussa. Tehostetun palveluasumisen piirissä – siis joko kaupungin ylläpitämässä Paltanpuiston palvelukeskuksessa, Esperi Caren yksikössä Askalassa tai sitten kotikunnan ulkopuolisessa muussa palveluyksikössä – on tällä erää noin kuusi prosenttia 75 vuotta täyttäneistä ja 13 prosenttia 80 vuotta täyttäneistä. Kun katsotaan 85 vuotta täyttäneiden tilannetta, heistä käytännössä jo joka viides on tehostetun palveluasumisen piirissä. Jos vertaa lukuja seudullisesti, niin Kaarinassa ja Liedossa palveluasumisen suhde on suunnilleen sama kuin Paimiossa, Sauvossa hiukan korkeampi.
Paltanpuiston palvelukeskuksessa on 29 asiakasta ja Esperin hoivakoti Viljaskassa 43.
Esperin yksikkö Askalassa on saanut osakseen runsaasti arvostelua ja hoivakodissa on ilmennyt ongelmia hoitohenkilöstön määrässä.
– Nyt tilanne on korjaantunut. Olen valvonut tilannetta yhteistyössä aluehallintoviraston kanssa. Valvontakäyntejä olen tehnyt useita tänä vuonna ja sen lisäksi kolmen viikon välein tarkistanut hoitohenkilöstömitoituksen, sanoo sosiaali- ja terveysjohtaja Eeva-Sirkku Pöyhönen.
Hänen mukaansa Esperin ongelmat eivät ole vaikuttaneet siihen, miten sinne on haluttu sijoittua.
– Tilanne on ollut se, että emme ole voineet tehdä uusia sijoituksia Esperi Hoivakoti Viljaskaan, vaikka asiakkaat olisivat sinne halunneet. Nyt, kun hoitohenkilöstön määrä on saatu kuntoon, sijoituksia on voitu alkaa tekemään hoitohenkilöstön rajoissa.
Paimiossa ikääntyneiden hoivapaikkasijoitukset on pääsääntöisesti viime vuoden marraskuun jälkeen tehty palvelusetelillä eli silloin asiakas voi itse valita palveluntuottajalistasta mihin hoitoyksikköön haluaa sijoittua.
Tällä erää 16 ikääntynyttä paimiolaista, useat siis palvelusetelillä, ovat hajapaikoilla yksityisissä hoivakodeissa Piikkiössä, Salossa, Turussa, Salossa ja Kaarinassa. Lisäksi kolme asiakasta on perhehoidossa ja yksi on kotikunnan siirrolla toisen kunnan sijoittamana.
Muistisairaudet kasvussaTehostetun palveluasumisen yksiköihin ei ole sijoitettu alle 65-vuotiaita. Tämä voi tulevaisuudessa muuttua, sillä muistisairaudet koettelevat yhä enemmän ja yhä nuorempia, ja 65-75 vuotiaiden joukossa heitä on jo merkittävässä määrin. Vanhustenhuollon ammattilaiset Paimiossa arvioivat, että tehostetun palveluasumisen paikkojen tarve kasvaa muistisairauksien räjähdysmäisen kasvun myötä. Myös intervallihoitojaksojen tarve tulee kasvamaan.
Paltanpuistossakin toimii ystäväpiiri, johon kaupunki koulutti virikeohjaajan ja vapaaehtoisen, jotka ovat menestyksekkäästi vetäneet jo useita ryhmiä. Paltanpuiston kuntosali, monet ryhmät ja tapahtumat kutustuvat ikääntyneitä erilaisten harrastusten pariin, mikä on ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä ylläpitävää työtä.
– Toiminnassa monet vireät eläkeläiset ovat löytäneet myös oman paikkansa vapaaehtoisena, kertoo Liisa Vanhanen.
Tehostettu palveluasuminen on tällä erää vahvin vanhushuollon palvelumuoto, mutta on myös tilanteita, jolloin se on vielä turhankin järeä palvelu. Joitakin vanhuksia ajaa hoitolaitoksiin yksinäisyys ja turvattomuus, mikä ongelmana voisi olla ratkaistavissa toisinkin.
– Tehostetun palveluasumisen ja kotihoidon väliin tarvittaisiin välimuotoinen asumismuoto, joka tulisi kyseeseen silloin kun kotihoito ei aivan riitä. Kyse voisi olla vain yöaikaisen lisäavun tarpeesta ja siitäkin ehkä satunnaisesti, miettii Paltanpuiston palvelukeskusvastaava Liisa Vanhanen.
Paimiossa tehostetun palveluasumisen paikkoihin ei ”jonoteta”. Käytännössä Paimiossa ympärivuorokautinen hoitopaikka järjestyy kolmessa kuukaudessa, kuten kuuluukin. Päätös sijoituksesta tehdään moniammatillisessa SAS (selvitä – arvioi – sijoita)- ryhmässä.
– Emme puhu jonoista. Kuka eniten tarvitsee tehostetun hoidon paikan, se on se järjestys, jossa paikka katsotaan. Aina tilanne tutkitaan inhimillisin perustein, sanoo Liisa Vanhanen.
Tehostetun palveluasumisen paikka myös pysyy, niin kauan kuin palvelun ja hoidon tarve jatkuu. Toisaalta myös tehostetusta palveluasumisesta on joskus kotiuduttu takaisin omaan asuntoon jos asukkaan kunto on kohentunut.
Saattohoitoa Paimiossa annetaan kunnallisella puolella terveyskeskuksen vuodeosastolla, Paltanpuistossa ja jonkin verran myös kotiin.Vanhuspalvelujen asiantuntijakolmikko nostaa lopuksi esiin ajatuksen siitä, että Paimiossakin pitäisi tulevaisuudessa kehitellä ikäihmisten perhehoitoa. Kyse on siis kodista, jossa hoitaja elää arkeaan vanhusten kanssa. Tällaiset perhekodit voisivat toimia myös omaishoidon varapaikkoina. On valitettavaa, että kiinnostuneita mahdollisia perhehoitajia ei Paimiosta vielä ole löytynyt.
Tällä erää kolme paimiolaista vanhusta on perhehoidossa, mutta siis Paimion ulkopuolella.
” Ei meidän pappaa kenenkään muun nurkkiin.”
