Kuinka usein ajattelet, mitä ajattelet? Mistä ajatuksesi syntyvät ja miten ne värittävät havaintojasi maailmasta?
Meillä jokaisella on oma tarinamme kerrottavanamme. Voimmeko valita millaisessa tarinassa elämme? Jos voisit kirjoittaa uuden tarinan elämästäsi, millaisen tarinan kirjoittaisit? Aina ei tarvitse ajatella positiivisesti, mutta omia ajatusrakenteita voi tarkastella sen kannalta mitä ne elämään tuottavat.
Miten mieltä sitten ruokitaan? Esimerkkinä toimikoon keskustelu vilkasmielisen kuusivuotiaani kanssa. ”Äiti, tiedätkö, että Vorssa on ihan mahtava kaupunki?” Aivoni hämmentyivät: Anteeksi Forssa, minulla on sinusta ankea kuva. ”Koskas sä olet Forssassa käynyt?” ”Mummin ja ukin kanssa. Arvaa mitä? Vorssassa on maailman mahtavin munkkikioski. Se ei ole mikä tahansa munkkikioski, vaan siellä on täti, joka ottaa munkeista sisältä hillot pois! Mieti! Söin kolme munkkia!”
Ajattelen, että onpahan yritysidea…
”Maksoin ne munkit omilla rahoilla, kun imuroin huoneet ja sain isältä kympin, ei vaan satasen, ja siis mä söin niitä munkkeja 13. Ne oli tosi hyviä!”
”Koska sä olitkaan käynyt Vorssassa munkeilla?”
”No… En ole koskaan käynyt Forssassa, mutta näin kyltin, jossa luki Forssa. Siellä voi olla munkkikioski ja sieltä saisi gluteenittomiakin munkkeja.”
Tarinassa totta oli vain lapseni toive hillottomista munkeista. Tarina jätti kuitenkin mieleeni aktiivisen ajatuksen forssalaisesta munkkiosaamisesta. Iloisten munkkitarinoiden sijaan mieli voi täyttyä epäonnistumisista, jolloin yksittäinenkin epäonnistuminen värittää ihmisen sisäisen tarinan. ”Olin koulussa huono matikassa, joten en voi ryhtyä insinööriksi.” Yksittäisen kielteisen kokemuksen saa sitä tarpeeksi toistamalla muuttumaan persoonan toimintaa ohjaavaksi vakaaksi uskomukseksi elämänpolkua määrittämään – täysin turhaan.
Meidän onkin hyvä tarkastella, miksi ajattelemme kuten ajattelemme ja millaista toimintaa oma ajattelumme elämäämme tuottaa.
Tekeekö nyt mieli munkkeja?
Niinpä…
Hanna Mäkinen
Kirjoittaja on paimiolainen teatteriohjaaja-käsikirjoittaja.
