Teen työkseni työyhteisöviestinnän kehittämistä. Monesti viestinnän konsulttina autan järjestelemään työtä niin, että ei olisi niin kiire ja että ihmiset saisivat työnsä tehtyä. Viime vuosina on tahti työpaikoilla entisestään kiristynyt ja monesti mietitäänkin nyt sitä, että miten voisi tehdä työt vähän vähemmän perusteellisesti, mutta silti vielä riittävän hyvin, koska ei enää ehdi tehdä kaikkea kunnolla. Ja sitten kun on liikaa kaikkea, niin menee ilo koko touhusta ja ihmiset stressaantuvat ja tunnelma kiristyy. Lopulta voi olla tilanne, että kukaan ei ole enää tyytyväinen siihen mitä on saatu aikaiseksi, vaan tyytymättömiä, kun jotain ei ole saavutettu. Aina pitäisi vielä pikkuisen tehdä lisää ja tavoitella jotain. Tapaan monia energisiä, aikaansaavia ja iloisia ihmisiä, mutta kyllä vähintään yhtä paljon vastaan tulee väsyneitä ja tyytymättömiä.
Miten tämän kierteen oikein saisi poikki? Moni kipuilee jatkuvan riittämättömyyden ja paineen kanssa. Ja tyytymättömyydestä onkin tullut elämäntapa. Ja se voi sitten lopulta johtaa katkeroitumiseen. Pitäisikö palata vanhanajan elämään, niukentaa vähän elinoloja ja elää yksinkertaisempaa elämää? Olivatko ihmiset ennen tyytyväisempiä elämäänsä?
Myös isoisältäni on jäänyt kiertämään sanonta:
Minä olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että aina kun suinkin pystyy, niin kannattaa alkaa kiittämään siitä, mitä jo on ja mitä omistaa. Toisiin ei kannata itseänsä verrata, koska aina jollakulla on asiat paremmin tai omistaa jotain enemmän. Ja kun aikansa kiittää, niin tulee kiitollinen mieli. Ja alkaa huomata, miten monta hyvää asiaa tässä arjessa oikein onkaan. Voi olla, että on myös vaikeuksia ja ongelmia, mutta enemmän on kiitosaiheita. Ja niin vaan alkaa kokea tyytyväisyyden tunnetta. Sitä pitää vähän harjoitella ja viritellä. Myös hankalissa oloissa ihminen voi kokea tyytyväisyyttä. Minä en haluaisi elää isoäitini olosuhteissa ja hänen aikakautenaan. Kyllä tämä nykyhetki on paljon parempi. Tässä isoisä oli oikeassa. Mutta ei se isoäitikään ollut ihan väärässä. Pieni tyytymättömyys pitää ihmisen liikkeessä ja kohentamassa omia ja läheistensä oloja. Kuitenkin hänkin oli pääasiassa tyytyväinen elämäänsä. Hyvä elämä on jo tässä ja nyt, se ei ole vasta tulossa. Lopulta tyytyväisyys elämään on valintakysymys, vaikeuksistakin huolimatta.
Perttu Laaksonen
Kirjoittaja asuu Sauvossa ja tekee työkseen viestinnän valmennusta ja konsultointia.
