Lehti saa jatkuvasti palautetta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, kiitos lukijoiden. Hyvä niin, koska se kertoo, että karvaimmankin kritiikin antaja on lukenut lehtensä. Näin tuote myy paitsi lehtitilausten muodossa, myös mainosten alustana.
Saamme juttutoiveita ja -ideoita, meille vinkataan asioita, mutta samaan aikaan kuuluu narinaa kun joku juttuaihe on epämiellyttävä, eikä paikallislehden pitäisi siitä kirjoittaa. Toive on ymmärrettävä, mutta mahdoton.
Viime aikoina mediassa on herätty siihen, että toimitusten pitäisi avata enemmän työprosessejaan. Tuumasta siis toimeen: toimitustyön olennaisin peruste on, että ihmisillä, kuntalaisilla ja kansalaisilla on oikeus tietää mitä tapahtuu. Mitä tekevät isot toimijat, yritykset, yhteisöt, yhdistykset? Miten heidän toimintansa vaikuttaa kuntalaisiin? Mihin kuluvat yhteiset varat?
Meillä on maassa julkisuuslaki, jonka myötä kaiken hallinnon pitäisi olla mahdollisimman avointa. Se, mikä on salaista, pitää perustella ja päättää selkeästi erikseen. Koska kansalaiset eivät voi roikkua kyttäämässä hallinnon toimia netissä tai virastojen nurkissa, toimittajat tekevät sen jos tarve on. Tutkivat päätöksiä ja asiakirjoja selvittääkseen lukijoiden puolesta, kuka päätti ja mitä siitä seuraa.
Ei kaikki selviä kerralla, eikä aina toisellakaan. Tietoa on joskus todella vaikea saada, asioita pitää kaivella ja selvitellä useista lähteistä. Emme saa kiinni oikeaa henkilöä, ja toinen ei uskalla sanoa mitään. Monesti jutunteko on hankalaa, kun yhtä oikeaa totuutta ei ole, vain liuta kysymyksiä, joiden niidenkin on hyvä tulla julki. On ristiriitaisia kantoja, ja tietenkin joku voi sanoa, että toimittajalla on joku ketunhäntä kainalossa. Senkään ei pidä antaa vaikuttaa, että joskus joku yrittää salata tai vaientaa. Toimituksessa on pysyttävä päätösvalta juttujen sisällön suhteen.
Toimittaja, joka sanoo nauttivansa aina työstään, valhettelee. Ei harmittavaisia tai ikäviä juttuja ole erityisen kiva tehdä. Ei ole kivaa olla Kuntsarin Takiainen tai Hämminki.
Maailma muuttuu koko ajan, ja niin tämäkin kulmakunta. Paikalliset uutiset ovat muutosten kuvauksia, hyvien ja huonojen. Asioiden selvittäminen, faktojen tarkistaminen ja vastausten kysyminen on tätä perustyötä. Paikallislehdessä työ vain tehdään niin lähellä juttujen kohteita, että se tekee tästä herkkää.
Kaikki me ahmimme innolla paljastavat jutut ja julkkiskohtalot iltalehdistä, maikkarin ja ylen uutisista ja odotamme jännityksellä mitä paljastuksia vaikkapa MOT kertoo. Sitten siunailemme miten tuokin asia nyt noin voi olla, twiittailemme ja kuittailemme somessa. Mutta kun ihmiset ja tapahtumat ovat lähempänä, tilanne muuttuu. Hassua on, että näillä kulmilla herkästi koetaan myös niin, että on hankalaa joutua ”tikunnokkaan” myös mukavassa mielessä. ”Kuvittelevat vielä, että itse pyrin esille.”
Taina Tukia alias Takiainen
